Toisinaan luontopoluilla käydessäni tulen miettineeksi, millainen metsänolento täällä on asumassa ja vartioimassa omaa kotiaan. Vaikken kovinkaan vakavasti näihin olentoihin usko, ei se estä nauramasta ajatukselle.
Toisen kerran metsään mennessä ei taas saata ajatuksiin mahtua muuta kuin se, mistä sen parhaan puolukkapaikan löytäisi tai olisiko täällä lähellä hyvä kala-apaja. Hauska on kuitenkin silloin tällöin ajatella, että joku on aivan tieten tahtoen tehnyt puista näyttävän portin metsään, tai sienistä pienen piirin maahan.
Suomalainen metsään liittyvä perinnetarusto ja uskomukset ovat yllättäneet rikkaudessaan minut monta kertaa. Kuinka paljon voidaan kertoa esimerkiksi metsän eläimiin liittyvistä uskomuksista, mutta myös vaikkapa näkistä tai jostain muusta taruolennosta. Entä oletko kuullut koskaan kuippanasta? Minulle tällainen metsän olento tuli aivan uutena tuttavuutena vastaan tänä syksynä, vaikka olen jo pitkään mielenkiinnolla lukenut suomalaisista taruhahmoista.
Tutustuin tähän olentoon etsiessäni mielenkiintoista tehtävää koululla vetämääni tarinakerhoon. Olento on tänä vuonna ilmestyneen Pohjolan taruja -tietokirjan mukaan ”metsässä asuva haltija”. Kuippanan hyvyyttä tai pahuutta voi olla haastavaa kuvata, koska olento ajaa ”kettuja ja jäniksiä ansoihin”. Näin se siis samalla uskomuksen mukaan auttoi ihmisiä saamaan saalista metsästä, mutta aiheutti samalla metsäneläimen kuoleman.
Monissa metsänolentoihin liittyvissä tarinoissa tuntuu toistuvan kuva monitasoisesta, ei hyvästä tai pahasta, hahmosta tai vastavuoroisesti samanaikaisesti sekä hyvästä että ilkeästä olennosta. Samalla tavoin metsä voidaan nähdä niin turvallisena kuin uhkaavanakin paikkana, mielenterveyden tuojana tai taloudellisen hyödyn tuottajana. Kaikki nuo puolet voivat olla metsässä samaan aikaan totta.
Metsällä on itsessään Suomessa monella tapaa tarunomainen paikka puheissa, jonka rooli on miltei uskonnollinen monelle. Metsästä haetaan elämyksiä ja rauhoittumista. Toisaalta se nähdään myös hyvin arkisena paikkana, josta saamme monia hyötyjä marjoista polttopuihin. Nämä mielikuvat voivat olla samaan aikaan totta myös yhdelle ihmiselle.
Ainakin minä aion jatkaa metsässä marjoja ja sieniä poimiessani pienten olentojen seuraamista, olivat ne sitten oravia tai menninkäisiä.
Kati Ruuskanen
