VALTUUTETTU PUUKILA jatkaa Kuhmoisten Sanomissa 3/26 jälleen tuttua linjaansa disinformaation jakamisessa sekä kanssavaltuutettujen, erityisesti valtuuston puheenjohtajan arvostelussa. Demokratiassa asioista saa olla eri mieltä, mutta toisten ala-arvoinen rikollisiksi vihjailu ei siihen kuulu.
Kunta-alan johtavien virkamiesten rekrytoinneissa vakiintunut käytäntö on, että joko kunnanhallitus tai sen määräämä rekrytointiryhmä huolehtii prosessin etenemisestä. Kuten kuntalaissakin sanotaan; kunnanhallitus vastaa valtuuston päätösten valmistelusta. Jo pikaisella googlauksella selviää, että monessa muussakin kunnassa on käytössä ennakkotehtävät valintaprosessin tueksi. Haastattelukysymykset on hyvä koordinoida etukäteen päällekäisyyksien välttämiseksi, ja jotta kukaan valtuutettu ei kysy edes vahingossa rekrytoinnin näkökulmasta syrjiviä kysymyksiä esimerkiksi muuttoaikeista tai uskonnosta. Tämä voi pahimmillaan johtaa oikaisuvaatimukseen valintapäätöksestä.
Valtuuston kokouksessa jokainen valtuutettu saa tehdä pykälään käsittelyn aikana oman esityksensä, tämän ei pitäisi kenellekään, etenkään useamman kauden valtuutetuille olla epäselvää. Demokratiassa myös kunnioitetaan valtuuston yhteistä päätöstä, vaikka se ei olisi oman mielen mukainen. Toivon todella työrauhaa uudelle kunnanjohtajalle, oli se kuka tahansa.
Koulutus tai sen puute näkyvät selkeästi myös luottamustoimissa. Ihmisiä eri taustoista toki tarvitaan ja tärkeintä valtuustotyöskentelyssä onkin käytöstavat ja yhteistyötaidot. Mielestäni on vain hienoa ja kuntamme edun mukaista, että korkeasti koulutettu valtuustomme puheenjohtaja haluaa käyttää vapaa-aikaansa näin laajasti kuntamme parhaaksi.
Kaikenlaiset korruptiovihjailjut, joita Puukila hännystelijöineen on jo vuosia perättömästi levitellyt, alkavat toden teolla kyllästyttää kuntalaisia. Tällainen toiminta on haitaksi kuntamme maineelle, etenkin kun niitä syötetään klikkiotsikoita janoaville maakuntatason toimittajille. Aina jotkut näitä juttuja uskovat ja levittävät eteenpäin vaivautumatta selvittämään asioiden todellisia taustoja. Suosittelen lämpimästi tulevalle vuodelle vähemmän meuhkaamista ja enemmän perehtymistä kuntalakiin, hallintosääntöön, valtuustotyöskentelyn toimintaohjeeseen ja kuntosalin kultaiseen sääntöön.
Minna Korppila
4 kommenttiaKommentoi
Kunnanjohtajan paikka haki 37 henkilöä. Esikarsinnan ehdokkaista tekivät Kuhmoisten Sanomien mukaan Pekka Pitkäranta, Jarmo Rantala, Johanna Peltonen, Silmu Sarvala, Leila Helaakoski sekä Sanna Luukkanen (KS 4.11. "Uuden kunnanjohtajan haku alkaa saman tien".) Aluksi tiedotettiin, että haastatteluihin olisi kutsuttu neljä hakijaa. Nyt valtuustolle ollaan esittämässä enää kolmea ehdokasta? Ja näistäkin kolmesta yksi ei ole tehtävään pätevä, yksi on tiheästi työpaikkaa vaihtanut, vihreän aatteen mies. Mitenkäs tässä näin kävi? Haastateltavia ei lähetetty edes soveltuvuusarviointeihin, vaan arviointien sijaan haastateltavat suorittavat valtuuston puheenjohtajan laatiman "harjoitustehtävän". Nyt se on käärme paratiisissa, joka kysyy ehdokkailta edes vahingossa rekrytoinnin näkökulmasta syrjiviä kysymyksiä, esimerkiksi puuttuvasta koulutuksesta? Valtuusto valitsee kunnanjohtajan 9. helmikuuta. Taitaa olla kerrankin syytä katsoa kokoustallenne YouTubesta.
Kiitos, Minna, asiallisesta tiedon jakamisesta. Minusta on surullista, että suurin osa valtuutetuista tekee oikeasti töitä Kuhmoisten kunnan eteen positiivisen mielikuvan aikaan saamiseksi ja yksi valtuutettu tekee kaikkensa skandaalihakuisesti pilatakseen tämän mielikuvan. Puukilan kirjoituksiin vastaaminen ja asioiden oikaiseminen vie valtuutettujen aikaa pois tärkeimmästä, eli Kuhmoisten kunnan asioiden hoitamisesta. Toivon, että asioista nähtäisiin enemmän positiivisia puolia kuin, että jokaista asiaa epäiltäisiin omien etujen ajamiseksi; Kuhmoisissa on kuitenkin vain noin 2000 asukasta. Toivon kaikille valtuutetuille ja kunnan työntekijöille antoisaa uutta vuotta 2026 ja voimia tulevaan valtuustokauteen.
Käärme paratiisissa? Kun korruptiota vastustavaa ihmistä kutsutaan ”käärmeeksi paratiisissa”, paljastuu enemmän puhujasta kuin kohteesta. Raamatussakin käärme symboloi ennen kaikkea epämukavaa kysymystä: onko kaikki todella niin viatonta kuin väitetään? Pienessä kunnassa ”paratiisi” tarkoittaa usein totuttuja käytäntöjä, hiljaista hyväksyntää ja sitä, ettei kukaan uskalla kyseenalaistaa vallankäyttöä. Se, joka uskaltaa kysyä, vaatia avoimuutta ja vastustaa korruptiota, rikkoo tämän näennäisen harmonian. Siksi hänet leimataan. Todellinen uhka yhteisölle ei ole se, joka vaatii rehellisyyttä, vaan se, että epäkohtiin totutaan. Demokratia ei ole paratiisi, jossa ongelmia ei ole, vaan paikka, jossa niistä saa ja pitää puhua. Jos siihen tarvitaan “käärme”, ongelma ei ole käärmeessä vaan paratiisissa.
Minna Korppila nostaa osuvasti esiin kysymyksen koulutuksesta. Onkin erinomainen asia, että meillä viimeinenkin on hyvin koulutettu valtuuston puheenjohtaja. On kuitenkin vähintäänkin noloa, että tässä tilanteessa kunnanjohtajaksi ajetaan henkilöä, jolla ei ole edes kunnan itsensä asettamien hakukriteerien mukaista koulutusta ja joka kahdessa edellisessä työpaikassaan on pahasti epäonnistunut. Kuka tässä onkaan se käärme?