TEKSTI & KUVAT KATJA SIRVIÖ
Kuhmoisten Sanomien juhlavuoden näyttely avautui yleisölle perjantaina lokakuun viimeisenä päivänä. Vanhat vuosikerrat sekä vuosikymmenien ajalta kertyneet valokuvat pitivät avajaisvieraita otteessaan pitkän aikaa – saattoihan sivuilta ja mustavalkoisista kuvista bongata tuttuja kasvoja sekä ajan saatossa muuttuneita maisemia.
Näyttelyn avasi itseoikeutetusti kotiseutuneuvos Seppo Unnaslahti, jolla on, kuten hän itse sanoi, pitkäaikainen suhde paikallislehteen.
– Alle kymmenvuotiaana rupesin lukemaan lehtiä aika tarkasti, ja erityisen tarkasti Kuhmoisten Sanomia. Kansakoulupojalla ei ollut muita virikkeitä kuin koulunkäynti ja kotiympäristö. Kuhmoisten Sanomat, joka postista tuli, oli minun tyyppiselleni hyvin toivottu ja kaivattu lehti, Unnaslahti kertoi.
Unnaslahti aloitti kirjoittajan uransa paikallislehdessä 1960-luvulla, 17-vuotiaana koulupoikana. 1950-luvulla pakinoitsijana aloittanut Matti-setä oli Unnaslahden rajanaapuri ja siitä kautta nuoren Seponkin mielessä syttyi haave siitä, että jos hänkin joskus voisi kirjoittaa lehteen.
Keväällä 1966, kun koulu oli loppumaisillaan, lähti Unnaslahti ruokatunnilta käymään Heinon kirjakaupassa, jonka kulmahuoneessa silloinen päätoimittaja Eemil Lättilä oli tavattavissa.
– Voitte arvata, että hiukan jännitti koulupojan astua kunnanvaltuuston puheenjohtajan ja lehden päätoimittajan huoneeseen ja kysyä, että olisi tällainen kirjoitus, voisiko sen julkaista. Olen ollut aika rohkea poika, Unnaslahti muisteli.
Säästäväisenä poikana Unnaslahti oli kirjoittanut ruutupaperin molemmille puolille. Lättilä lupasi pakinan julkaista, mutta kehotti jatkossa Unnaslahtea kirjoittamaan vain toiselle puolelle paperia.
– Turvauduin nimimerkkiin, niin kuin siihen aikaan melkein kaikki. Ei paljasteta sitä tässä, tutkikaa lehdestä. Nimmerkin valinta oli niin tehokas, että vaikka pakinoita oli viikoittain huhtikuusta lähtien, niin syyskuussa äiti vasta sai selville, että kirjoittaja olin minä.
Unnaslahden yhteiselo Sanomien kanssa on jatkunut vuosikymmenien ajan. Hän on ollut tekemisissä lehden kaikkien päätoimittajien kanssa ja saanut aina kirjoittamansa tekstit julkaistua.
– Minä olen sen tekstin niin perusteellisesti kotona harkinnut, että se on sen tyyppistä, että ketään ei loukata, syytetä tai aliarvioida, ja että siinä ei ole kärkeviä poliittisia kannanottoja, Unnaslahti kertoi.
Paikallislehteä Unnaslahti kutsui korvaamattomaksi ystäväkseen ja keskiviikon aamupäivää juhlahetkeksi. Tuolloin paperinen lehti odottaa laatikossa lukemista.
Kuhmoisten Sanomien juhlavuoden näyttely on esillä kirjaston galleriassa koko marraskuun ajan.
