Täytyyhän luontoa auttaa, kun paljon tulee siellä kuljettua – vuoden palvelija tekee yhteistä hyvää

IHMISET & ILMIÖT

TEKSTI JA KUVAT KIIA KUJALA

Vanhempiensa jalanjäljissä taksiyrittäjänä jatkanut palvelualan ammattilainen on saanut vuosien varrella runsaasti kiitosta paikallisilta ihmisiltä. Silti Vuoden Palvelija -tunnustus tuli Sami Oravalle yllätyksenä.

– Yleensä sanotaan, että tuli puskista. Mutta kun olen nähnyt Päijänteellä tyvet ja tyrskyt, niin tämä palkinto tuli viimeisen aallon takaa yllätyksenä. Hieno ele, ei voi muuta kuin kiittää kaikkia, Orava sanoo.

Metsästystä ja kalastusta nuoresta saakka harrastanut paljasjalkainen kuhmoislainen nauttii luonnon seuraamisesta.

Papinsaaren rantakaislikkoon pystytetystä sorsanpesästä hyppi maailmaan poikasia viime vuonna. Putkilomallisen pesän läpi pilkistää näkymä sillalle, jota valaisemaan Orava sytyttää tulia jouluaattoisin hämärän laskeutuessa yhdessä apuvoimien kanssa.

– Olen semmoinen luontomies, eräkalamies. Tulee metsässä ja järvellä paljon kuljettua, niin täytyyhän sitä luontoa auttaa, Orava toteaa.

Maine ihmisten auttajana on kiirinyt kauemmaskin, kun reilu vuosi sitten sana levisi sosiaalisessa mediassa Oravan hiljaisesta uroteosta. Hän oli hakenut vuodeosastolta kotimatkalle naisen, joka oli tarkoitus taluttaa ensimmäiseen kerrokseen. Nainen kuitenkin koki, etteivät jalat kantaneet.

– Kysyin, että voinko ottaa syliin, minä kannan sinut. Paikalle sattui ohikulkija ottamaan kuvan, ja siitä tehtiin lehtijuttukin. Siitähän tuli kuuluisuus kertaheitolla, Orava naurahtaa.

Orava kävi viime kesäkuussa kuvaamassa rakentamansa kalasääskenpesän kuulumisia. Isokokoiset poikaset poseeraavat kyyryssä yläpuolella lentävän emon varoitusääniä totellen. Kuva: Sami Orava

Luonnossa liikkumisen lisäksi Orava käyttää vapaa-aikaansa mielellään tekemällä yhteistä hyvää ihmisten iloksi, niin yhdessä kuin itsenäisesti.

Sorsanpesiä hän on tehnyt porukalla jo monen vuoden ajan Papinsaaren ympäristöön. Viime vuonna kaikkiaan viidestä pesästä poikasia kuoriutui useammastakin.

– Se on semmoista luonnon auttamista. On sitä mukava seurata, kun sorsat tulevat keväällä pesimään ja poikaset tulee putkesta, hän sanoo.

Orava tekee yhteiseksi hyväksi asioita, joista pitää itsekin.

– Kunhan saan itse nauttia, niin nauttikoot muutkin. Se pitää mielen virkeänä. En ota mitään paineita. Into vaan tulee itsestään, kun se ei ole mitään pakollista. Hyvää mieltä on tarkoitus ihmisille tuottaa. Antaa iloa. Kai äidinmaidossa on joskus ollut jotain muutakin, mistä olen saanut energiaa ja latinkeja, hän kuvailee.

Juttu Sami Oravasta on julkaistu kokonaisuudessaan viikon 4 Kuhmoisten Sanomissa. Jutussa Orava kertoo, kuinka tipahti jäihin mönkijän kanssa ja mitä on tuottanut hänen työnsä kalasääskien eteen. Näköislehden irtonumeron voit ostaa Lehtiluukusta.