– Onneksi isä oli sinnikäs ja halusi oppia ja sopeutua. Hän oli onnellinen päästessään kotiin, vaikkakin sodan keskelle. Lisäksi hän oli Ruotsissa kohdannut useat kannattelevat käsivarret, joilta oli saanut ”rippusen verran rakkautta”, kuten kirjassa mainitaan, Katri Lehtinen sanoo.