Miehistökin sen myöntää – sunnuntainen sää on lähes täydellinen purjehdukselle. Tuulta on kuutisen metriä sekunnissa ja taivas puolipilvinen.
Lähdemme liikkeelle Kuhmoisten satamasta konevoimin. Moottorit sammutetaan kuitenkin jo Papinsaaren kohdalla. Reilun 30-jalkaisen sluuppimme kaksihenkinen miehistö tietää tehtävänsä ja toimii turhia kysymättä.
Ensin mastoon nousee isopurje, sen jälkeen keulapurje genua. Molempia tarvitaan.
Vastatuulen vuoksi matkaa pitää tehdä luovimalla. Se tarkoittaa, että alusta on ajettava 30–60 asteen kulmassa sivuvastaiseen, käännyttävä toiselle halssille ja jatkettava taas sivuvastaiseen.
Halssilta toiselle vaihtaminen on jännittävää. Jos matkustajat malttavat istua, ei ole vaaraa elokuvamaisesta kohtauksesta, jossa joku saa isopurjeen puomin takaraivoonsa. Vene kuitenkin kallistuu sen verran, että laidoista on pidettävä kiinni. Ei kuitenkaan vielä äärimmilleen, sillä se ei hörpännyt vettä.
Tuulen tarttuessa purjeisiin nopeus kasvaa yli 20 solmuun, eli 40 kilometriin tunnissa. Se saa jo tukan hulmuamaan. Mistään ei kuulu pärinää eikä putputusta.
– Se on maaginen hetki, kun koneet sammutetaan ja purjeet nostetaan. Siihen ei kyllästy. Luonto on ympärillä, kaikki sen äänet kuuluvat. Olet osa luontoa, ja myös sen armoilla, Pasi Niemelä kuvailee.
Niemelä ja hänen vaimonsa omistavat luonnonläheisiä elämyksiä tarjoavan Luontoisa-yrityksen. Turengissa järjestettävien melontaretkien ohella tarjolla on charter-purjehduksia Päijänteellä.
– Purjehdus on ollut meille pitkään rakas harrastus. Mielestämme Kuhmoinen voisi saada tästä lisää elinvoimaa. Asumme Turengissa pienellä kylällä ja veneily on tuonut meidät tänne, toiseen pieneen kylään. Haluamme, että se voisi palvella turisteja jatkossakin, Niemelä kertoo.
Kuhmoinen mainostaa itseään Päijänteen paratiisina, mutta Niemelän mukaan turistien vieminen Päijänteelle on lapsen kengissä verrattuna vaikka Helsingin charter-tarjontaan.
– Meillä on Helsinkiä paremmat olosuhteetkin. Aina verrattain lämmin, harvoin tuulee kohtuuttomasti. Päijänne on harvinainen paikka Etelä-Suomessa, sillä siellä on hyvin hiljaista. Ketään ei juuri näe. Saari saattaa olla neitseellinen, siellä ei mene edes polkuja, Niemelä sanoo.
Koronan myötä suomalaiset hurahtivat luontomatkailuun. Nyt, kun kansallispuistot on kävelty läpi, niin luontoon voi lähteä erilaisilla kulkuneuvoilla. Kuten purjeveneellä.
Niemelällä on charter-purjehduksia varten käytettävissä kaksi purjevenettä. Niillä saa liikkeelle kymmenen hengen ryhmiä.
– Kuhmoisten haaste on sen sijainti. Jokainen asia-kas tulee vähintään tunnin matkan päästä. Silloin pelkkä purjehdus ei riitä, vaan ympärille vaaditaan muutakin: kokoustiloja, majoitusta ja tietenkin sauna, Niemelä sanoo.
Niemelä haluaisikin avata keskustelua siitä, miten eri alojen toimijat saataisiin toimimaan yhdessä.
Elämyksellinen charter-purjehdus sopii lähes kaikille.
– Toki jonkinlaista liikuntakykyä pitää olla ihan veneeseen pääsemisen vuoksi. Lisäksi veneessä ei oteta kahta askelta samalla tasolla. Mutta purjehdusretkillä voi olla puhtaasti matkustaja, tai osallistua aktiivisesti purjehdukseen, Niemelä kertoo.
Me olimme puhtaasti matkustajia. Kukaan ei tarjouksesta huolimatta uskaltanut tarttua ruoriin.
Kolmen tunnin purjehduksen aikana oli helppo ymmärtää, mitä Niemelä sanoi puhuessaan maagisuudesta. Jotain maagista siinä oli, kun purjehdimme hiljaisuuden vallitessa Vähä-Aitasalon ja Ison Aitasalon välistä.
Paluumatkalla tervehdimme pesäpuun latvassa istuvaa kalasääskeä.
Juttu on julkaistu viikon 25 Kuhmoisten Sanomissa. Muun lehden voit lukea, kun ostat näköislehden irtonumeron täältä.
Be the first to comment on "Maaginen hetki Päijänteellä"