– Muistan, kuinka lapsena metsään mentiin porukalla ja eväät oli mukana. Saatettiin ajaa venellä Päijänteen saareen marjaan. Isä oli tehnyt nuorempana metsähommia ja hän tiesi, missä marjapaikkoja oli, Sari Orava kertoo.
Hänen ei vieläkään tarvitse etsiä marjapaikkoja. Ne tulevat vastaan, jos ovat tullakseen.