Oiva Ruokonen tarttui käyrätorveen Roinilan talon aitan rappusilla. Tavoitteena on kehittyä paremmaksi soittajaksi, mutta mies soimaa itseään luontaisesta laiskuudesta: – Siitä kun pääsisi irti. Kesällä torvi on laatikossa ja haitari nurkassa, mutta toisaalta se tuo syksyllä tullessaan löytämisen riemua.