Kuhmoinen on säästynyt S-market-ilmiöltä, mutta maisema-arkkitehdin mukaan Toritien viihtyisyyttä ei kannata pitää itsestään selvänä

TEKSTI KATJA SIRVIÖ

MAISEMA-ARKKITEHTI Niilo Tenkanen on kirjoittanut omassa sosiaalisessa mediassaan ensin ABC-ilmiöstä, sitten S-Market-ilmiöstä. Tenkanen kävi läpi kaikki Suomen alle 15 000 asukkaan kunnat ja kaupungit ja tutki, missä niiden ruokakaupat sijaitsevat.

– Löysin Suomesta 30 kuntaa, joiden keskustasta ruokakauppa on kokonaan kadonnut. Ilmiö on hyvin alueellinen ja painottuu Länsi-Suomeen. Etelä-Pohjanmaalla, Satakunnassa ja Varsinais-Suomessa on jo yli 30 prosenttia kunnista sellaisia, että ruokakauppaa ei keskusta löydy. Etelä- ja Pohjois-Savosta sekä Etelä- ja Pohjois-Karjalasta ei taas löydy yhtään kuntaa, joiden keskustataajamasta olisi ruokakauppa kadonnut, Tenkanen kertoo.

Päijät-Hämeessä, Pirkanmaalla ja Keski-Suomessa tilanne on siltä väliltä.

Erityisen tarkkaan Tenkanen tutki neljää kuntaa Päijänteen ympäriltä. Kuhmoinen, Padasjoki, Sysmä ja Joutsa ovat kaikki noin 2000-4000 asukkaan kuntia, joissa väestö on lähes puolittunut 1980-luvulta. Kaikissa väkiluku vähintään kaksinkertaistuu kesäsukkaiden myötä.

– Näin ollen keskusraittien elinvoiman eroja ei selitä rakennemuutos. Kuhmoisissa ja Sysmässä ruokakaupat ovat keskustoissa, Padasjoella ja Joutsassa on tapahtunut palveluiden siirtyminen kylänraitilta pois ja siellä on aika hiljaista, Tenkanen sanoo.

KOLMENKYMMENEN VIIMEISEN vuoden aikana maalaiskuntien maisemaan on vaikuttanut kansallinen trendi. Ruokakaupat ovat muuttaneet pois keskustoista kohti maanteiden varsia. Yksi kotitalous käy ruokaostoksilla keskimäärin kahdesta kolmeen kertaa viikossa, ja kun siihen lisätään vielä kausiasukkaiden ostosreissut, tarkoittaa se tuhansia käyntejä viikossa.

– Se on mieletön voimavara myös muille liikkeille, jotka sijaitsevat ruokakauppojen tuntumassa. Mutta sama toimii myös toisin päin. Ruokakauppa houkuttelee muita yrityksiä muuttamaan perässään. Tyypillisesti niitä palveluita ovat apteekki ja alko. Jos kylällä on pankki, niin se ei siirry vaan se lakkautetaan, koska sitä käytetään niin harvakseltaan, Tenkanen kertoo.

Tyhjiin liiketiloihin saattaa tulla kirpputoreja, halpakauppoja, gallerioita ja kesäkahviloita.

Tenkasen mukaan edellämainitulta ilmiöltä saattaa suojata se, jos paikkakunta on erityisen vetovoimainen matkailun tai turismin kannalta. Parainen toimii esimerkkinä siitä, kuinka paikkakunnalle saattaa syntyä matkailukeskusta sekä paikallisten autoilukeskusta.

– Teillä Päijänteen ympäristökunnissa se ei valitettavasti toimi niin. Sinne ei matkusteta sen vuoksi, että siellä olisi söpö puukävelykatu vaan siksi, että siellä on mökkii ja paikkakunnalla tehdään ruokaostokset. Matkalla käydään ehkä kesäkahvilassa.

Tenkanen muistuttaa, että kausiasukkaiden voimakas rooli on keskustan elinvoiman kannaltamyönteinen asia. Jos palvelut onnistutaan pitämään keskuskraitilla, niin kausiasukkaat paikkaavat paljon vähenevää vakituisten asukkaiden määrää ja sen vuoksi kylänraitti saattaa pysyä elävänä.

Ajattelen, että meidän pitäisi suunnitella kaiken kokoiset paikkakunnat niin, että ne toimisivat ensin rollaattorin käytttäjille, ja sitten lapsille. Sitten ne toimivat varmasti kaikille muillekin.

PALVELUJEN KESKITTYMINEN isoihin ja tehokkaisiin kauppakeskuksiin on globaali ilmiö. Asioinnin kannalta kehitys on myönteinen suurelle osalle, mutta ei kaikille.

– Jos palvelut korvataan isoilla halleilla, jotka ovat samanlaisia kaikissa eri paikoissa,katoaa meidän maalaiskunnista tunnistettavaa ja kiinnostavaa identitettiä. Kylänraiteilla näkyvät paikkakunnan historia, kerrostumat. Ne ovat erilaisia jokaisessa kunnassa, Tenkanen toteaa.

Toinen tekijä, miksi hän pitää kehitystä harmittavana, on toiminnallinen. Vaikka suurin osa vieraileekin ruokakaupoissa autoilla, niin kaikkialla on myös ihmisiä, joille autoilu palveluiden äärelle ei ole mahdollista. Tyypillisesti heitä ovat ikäihmiset, lapset ja nuoret.

– Kun palvelut katoavat kylästä, niin sellaisten ihmisten, jotka eivät voi autoa käyttää, itsenäinen toimintakyky paikkaunnan asukkaana romahtaa. Ajattelen, että meidän pitäisi suunnitella kaiken kokoiset paikkakunnat niin, että ne toimisivat ensin rollaattorin käytttäjille, ja sitten lapsille. Sitten ne toimivat varmasti kaikille muillekin. Kun palvelut viedään pois keskustasta, iäkkäiden autottomien ihmisten kyky itsenäiseen arkeen romahtaa. Samoin lapsi ei opi toimimaan itsenäisesti osana lähiympäristöä, jos hän on aina vanhempien kuskaamisen armoilla.

Tenkanen kertoo, että ilmiö on tiedetty kansainvälisesti jo vuosikymmenien ajan ja esimerkiksi Saksassa, Tanskassa ja Norjassa on rajoitettu tiukasti sitä, minne ruokakaupan saa sijoittaa.

KUHMOISISSA TILANNE on ruokakauppojen sijainnin ja keskustan viihtyisyyden kannalta hyvä, mutta Tenkasen mukaan siihen ei voi tuudittautua. On olemassa aito riski siihen, että kun jompikumpi nykyisistä ruokakaupoista tulee isoon peruskorjausikään, aletaankin suunnitella isompaa ja asiakkaiden tarpeisiin paremmin vastaavaa liikettä nelostien varteen kylän pohjoispuolelle.

– Se olisi hyvin tyypillinen paikka ihan vain sen vuoksi, että siellä on lääniä.

Kaavoitusmonopolin myötä kunnat voivat kuitenkin päättää toisin. Tenkanen ymmärtää, että jos pieneen ja taloudellisesti heikossa tilanteessa olevaan kuntaan tarjotaan monen miljoonan euron investointia, joka tuo töitä paikkakunnalle, on siihen vaikea sanoa ei.

– Paine tarttua tarjoukseen on iso, mutta mahdollisuus kieltätyäkin on. Kannustaisin kuntia etsimään rohkeasti ratkaisuja siihen, että kauppa säilyisi keskustassa. Erilaiset keskusta- ja kylävisiot sekä strategiat ovat hyviä tapoja käydä keskustelua siitä, minkälaista kuntaa halutaan kehittää. Jos on olemassa ajatus ja päätös, jota suuri investointitarjous rikkoisi, siitä on helpompi kieltäytyä. Enkä usko että kaikki ruokakaupat kunnista lähtisi, vaikka tarjoukseen ei tartuttaisikaan, Tenkanen sanoo.

Isommista kaupungeista Hyvinkää teki päätöksen, jonka mukaan isommat kauppakeskukset pitää rakentaa Kolmostien varren sijaan keskustaan. Syntyi kauppakeskus Willa, josta paikalliset ovat hyvin ylpeitä.

Olen saanut myös paljon viestejä ihmisiltä, jotka ovat huomanneet, että Kuhmoisissa on viihtyisä kylänraitti ja miettineet, että sinne voisi jopa muuttaa.

KUINKA TÄRKEÄÄ kylänraitin viihtyisyys sitten on kunnan tulevaisuuden kannalta? Tenkasen mukaan monellekaan ei ole väliä sillä, autoileeko hän kauppaan kylälle vai maantien varteen. Kuitenkin hän on itse kuullut ympäri Suomea paljon kertomuksia surusta ja pettymyksestä, jota itselle rakkaan kylänraitin hiipuminen aiheuttaa.

– Kuhmoisissa näin ei ole tapahtunut, ja voi olla jopa voimaannuttavaa huomata, että kyse ei olekaan luonnonlaista. Olen saanut myös paljon viestejä ihmisiltä, jotka ovat huomanneet, että Kuhmoisissa on viihtyisä kylänraitti ja miettineet, että sinne voisi jopa muuttaa.

Tenkanen epäilee, että viihtyisyyden arvostaminen voi olla Suomessa tiedostamatonta. Ruotsalaisia maaseudulle vetävät idyllisyys ja maalaisromantiikka, joista Suomessa puhutaan vähemmän.

– Meidän on ehkä vähän vaikea vaatia tämöisiä asioita. Olemme vaatimattomampia ja odotamme vain, että asiat toimivat.