TEKSTI & KUVAT KATJA SIRVIÖ
MIES HOPEANHARMAASSA tukassa, maalin tahrimissa polvihousuissa sekä sanomalehdestä taiteltu paperihattu päässä kulkee ennen Pelimannien kevätkonserttia Kuhmolaan saapuvan yleisön seassa. Toisessa kädessä roikkuu käyrätorvi.
Oiva Ruokosesta ei ulospäin arvaisi, että esiintyminen jännittää. Konsertissa hän laulaa yksin Reino Helismaan lastenlaulun Pikku maalari.
– Pitihän sinne yksi lastenlaulu saada mukaan. Meidän tytöt lauloivat sitä pienenä ja se upposi yleisöön kuin häkä, Ruokonen kertoo.
Pelimanneihinkin Ruokonen lähti mukaan esiintymisjännitystä liennyttämään. Koko ikänsä monin eri tavoin musisoinut mies lauloi ensimmäistä kertaa yksin yleisölle omilla 60-vuotispäivillään Iitin kirkossa. Perhekonsertin tulot menivät veteraanien hyväksi.
– Ja vielä sieltä edestä lauloin. Parvelta menisi paremmin.
RUOKONEN ON kasvanut musiikin parissa. Äiti ja veljet lauloivat kotona kansanlauluja, ja Ruokonen itse kävi kouluaikana kanttorina toimineen Matti Ruususen pianotunneilla.
– Yhteiskoulun jälkeen pääsin Lahteen musiikkiopiston, olin siellä laulu- ja piano-oppilaana. Se jäi kuitenkin lyhyeen, sillä lähdin armeijaan, Ruokonen kertoo.
Vaikka musiikkiopistoon päätyikin, ei Ruokonen musiikista ammattia itselleen suunnitellut. Luontainen laiskuus kuulemma estää sen.
Armeijassa Ruokonen paitsi soitteli myös opetti stemmoja kahdelle Jussi-kuorossa laulavalle kantahenkilökuntaan kuuluvalle. Armeijan jälkeen musisointi jatkui kansalaisopistoissa ja erilaisissa kuoroissa sen mukaan, missä päin Suomea liikuttiin. Ruokonen on kuulunut muun muassa Rajamäen mieslaulajiin ja yli 40 vuotta kamarikuoro Kuparisiin.
Tällä hetkellä Ruokosen voi nähdä Kuhmoisten Pelimannien lisäksi Padasjoen päiväkuoron, sotaveteraanien perinnekuoron sekä kuhmalahtelaisen Vivace-kuoron riveissä.
– Ainoastaan silloin, kun olin kiertävissä lentolannoitusporukoissa ja teknillisessä koulussa Jyväskylässä, en kuulunut kuoroihin. Mutta sieltäkin kun kotona kävin, istuin pianon ääreen ja soittelin.
Sanoin, että en ole edes nokkahuilua soittanut, että ei tule mitään.
Oiva Ruokonen
PIANO ON Ruokoselle soittimista varmin. Roinilan talon pirtin nurkassa ilahduttavat Iitin siunauskappelin vanhat urut, joista Ruokonen jätti seurakunnalle tarjouksen uusien tultua tilalle.
– Virittelin ne täällä itsekseni ja käyn kuorostemmoja niiden avulla läpi. Ja on meillä ollut täällä toivevirsi-iltoja joskus, joita Johanna (Hasu, Ruokosen tytär) on säestänyt.
Käyrätorveen Ruokonen tarttui pitäessään Kausalassa autokorjaamoa. Paikallisen puhallinorkesterin puheenjohtaja sattui asiakkaaksi ja sai houkuteltua Ruokosen mukaan.
– Sanoin, että en ole edes nokkahuilua soittanut, että ei tule mitään.
Se ei haitannut. Puhallinorkesterin puheenjohtaja neuvoi, kuinka torvesta saa äänen ulos ja vähän sormituksia.
– Niillä sitten rimpuilin mukana. Myöhemmin Johanna kysyi, että olenko harkinnut soittotunneilla käyntiä. Sen jälkeen olen käynyt tunneilla kymmenen vuotta, kunnes korona lopetti tunnit, Ruokonen kertoo.
Haitariin Ruokonen tarttui vaimon pyynnöstä. Sitä hän soittelee kuulemma omaksi iloksi ja muiden harmiksi, mutta ei julkisesti.
Perhekonsertit alkavat olla ammattilaisten käsissä, mutta kyllä ne minutkin vielä huolivat mukaan
Oiva Ruokonen
TULEVANA SUNNUNTAINA Ruokosen voi nähdä jälleen Kuhmolassa, kun ohjelmassa on Roinilan väen perhekonsertti. Esiintymässä ovat Ruokosen tyttäret Johanna Hasu ja Katariina Ruokonen sekä Johannan lapset Hanna ja Joonas Hasu.
– Perhekonsertit alkavat olla ammattilaisten käsissä, mutta kyllä ne minutkin vielä huolivat mukaan. Helatorstain librissäkin varmasti jotain soitan, Ruokonen kertoo.
Ohjelmassa on sunnuntaina ooppera-aarioita, mutta myös seuraavana päivänä vietettävän Veteraanipäivän kunniaksi laulettava Veteraanin iltahuuto. Pelkästään kappaleen nimen lausuminen liikuttaa Ruokosen kyyneliin. Muitakin lauluja on, joita hän ei pysty esittämään.
– Joka kerta, kun olen esiintymässä, niin mietin, että miksi tähänkin piti ryhtyä. Jälkeenpäin huomaa, että kivaahan se oli. Musiikki on avartanut maailmaa, ja yhteisöllisyys on musiikissa tärkeää, Ruokonen kuvailee musiikin antia.
TÄTÄ ON LUVASSA
– Katariina Ruokonen soittaa alttoviulua Sinfonia Lahden riveissä.
– Johanna Hasu toimii pianonsoiton lehtorina Pohjois-Kymen musiikkiopistosta.
– Johannan tytär Hanna Hasu valmistuu tänä keväänä Taideylipiston Sibelius-akatemiasta musiikin maisteriksi pääaineenaan klassinen laulu.
– Painonnostajana paremmin tunnettu Joonas Hasu on taitava sähkökitaristi.
– Oiva Ruokonen on monen kuoron luottobasso ja soittaa käyrätorvea Kuhmoisten Pelimannien riveissä.
