PERJANTAINA 16. tammikuuta Miesten Kotaillassa kotiseutuneuvos Seppo Unnaslahti kertoi Kuhmoisten 240-vuotiaan kirkon varhaisvaiheista. Vanhalle hautausmaalle 1682 valmistuneen, pieneksi jääneen ja huonokuntoisen kirkon tilalle rakennettiin nykyinen kirkko mäen päälle.
Rakentamislupa saatiin 1780 kuningas Kustaa III:lta, mutta rakentaminen viivästyi katovuoden ja kirkonkylällä olleen Lästilän ryhmäkylän 11 talon palamisen vuoksi vuoteen 1783. Tuolloin Kuhmoisissa oli noin 1 600 asukasta.
Työvelvollisia olivat seurakuntalaisista 15–50-vuotiaat pojat ja miehet. Heidän työvuoronsa olivat kolme peräkkäistä päivää. Tukkien hankinta ja paikalle tuonti oli talollisten vastuulla. Hirret veistettiin kirveillä ja kiiloilla kirkonmäellä. Torppareiden tehtävä oli tehdä laudat ja kattopaanut kirveillä sekä tervanpoltto kotonaan sen ympärillä olevista metsistä.
SEURAKUNTA PALKKASI 1782 mestariksi Matti Åkerblomin Orivedeltä. Hänen lisäkseen palkattiin kirvesmies kirkon jokaiselle nurkalle. Åkerblom asui kesän 1784 kirkonisäntä Nuuttilan talossa. Kirkkoa rakennettaessa rautanaulat loppuivat kesken, joten vanha kirkko purettiin naulojen saamiseksi. Kellotapulin rakensi 1785 mestari Åkerblomin sisarenpoika Matti Åkergren, jolla oli apunaan yhdeksän vapaaehtoista miestä.
Ennen Kuhmoisten kirkon rakentamista mestari Åkerblom oli tehnyt kahdeksan kirkkoa tai tapulia Hämeessä. Hän oli torpan poika Eräjärven kappeliseurakunnasta Orivedeltä, ja häntä kutsuttiin Pärnän Matiksi. Åkerblom oli opetellut kirvesmiehen, puusepän ja muurarin työt ennen mestariksi pätevöitymistään. Kisällintyönään hän oli tehnyt Halikon kirkon kellotapulin.
Miehet ja naiset sijoitettiin eri puolille pääkäytävää ja sivulaivoissa. Etupenkki oli säätyläisille, seuraavat 26 talollisille.
KUHMOISTEN KIRKON vihkimistä ennen suoritettiin kirkon penkkijako Jämsän kirkkoherran johdolla. Miehet ja naiset sijoitettiin eri puolille pääkäytävää ja sivulaivoissa. Etupenkki oli säätyläisille, seuraavat 26 talollisille. Seuraavilla istuivat torpparit, heidän takanaan käsityöläiset ja sotamiehet. Rengit, itselliset ja irtolaiset istuivat lehterillä, jossa ei ollut vielä urkuja. Penkkijako oli käytössä 61 vuotta, ja se uudistettiin vuonna 1847.
Kuhmoisten kirkon vihki Mikkelinpäivänä 27.9.1786 Porvoon piispa Gabriel Fontelius. Vihkiäisiin osallistui väkeä 12 pitäjän alueelta.
Unnaslahti nosti kirkonrakentajista esiin kirvesmies Antti Yrjönpojan. Antti souti 20-vuotiaana kotoaan Sysmästä Kuhmoisiin uudisrakentamaan Lästilän kylän palaneita taloja. Häntä tarvittiin myös kirkon rakentamisessa. Hän sai rakennettavakseen oman nurkkansa, joka on Hokkalan puoleisen sakastin nurkka. Hokkala oli nykyisen Kuntalan tontilla.
Antti ehti olla sitten kymmenillä muillakin rakennustyömailla. Hän oli Niemelän talon renkinä 1700-luvun lopulla, jolloin Niemelä siirrettiin Iivolanniemeltä Karklahden mäelle. Niemelässä oli piikana Ulla Heikintytär, jonka kanssa Antti avioitui. Toimeentulo renkinä oli epävarmaa, joten Antti siirtyi torppariksi Kylämälle, jonne hän rakensi Seuralan torpan vaimolleen ja tyttärelleen.
Hän ehti asua Seuralassa vuosikymmenen, mutta kuoli keuhkotautiin 55-vuotiaana, samana vuonna kuin mestari Åkerblom. Antti sai torppaansa vävyn, mutta ei ehtinyt nähdä lapsenlapsiaan, joita syntyi 13. Kirvesmies Antin jälkikasvua on jo 9. sukupolvessa, joista Seppo Unnaslahti sanoi olevansa 7. polvea.
Risto Ojala
