KUN ISÄNI aloitti koulun, hän oli sanonut ensimmäistä koulupäivää edeltävänä iltana, että näkisipä huomisen päivän jo illassa. Tuo lause käy välillä mielessä. Jos on epävarma olo omasta jaksamisesta tai jännittää tulevia tekemisiä ja tapahtumia niin mielessä käy ajatus, että sitten helpottaa, kun niistä pääsee yli.
Me ihmiset kehittelemme monenlaisia asioita, teemme uusia keksintöjä ja koitamme hallita monia tilanteita. Vaikka suunnittelemme elämää eteenpäin ja ajattelemme, että tiedämme, miten asiat toteutamme niin elämä kuitenkin yllättää emmekä pysty aina valitsemaan tai hallinnoimaan eteen tulevia tilanteita.
Raamatussa sanotaan, että ”tämä on se päivä, jonka Herra on tehnyt, riemuitkaamme ja iloitkaamme siitä”. Meillä on vain tämä juuri nyt meneillään oleva hetki. Tiedämme, mitä kaikkea on menneisyydessä tapahtunut, mutta emme pysty palaamaan menneisiin päiviin eikä tuleviinkaan päiviin voi hypätä. Huomista iltaakin on vain odotettava ja elettävä ensin yö ja tuleva päivä sinne asti.
Tässä hetkessä saamme raamatun sanan mukaisesti kiittää siitä, mitä on juuri nyt. Vaikka elämässä olisi raskaita asioita ja taakkoja kannettavana niin tarkemmin katsottuna jotain hyvääkin varmaan löytyy. Ja kaikkein isoin iloitsemisen aihe on se, että saamme olla koko ajan Jumalan hoidossa ja Hän on mukana kaikessa siinä, mitä meille tapahtuu.
Kerran pieni lapsi loukkasi jalkansa ja hän tuli syliini sanoen, että olen hänen turvapesänsä, kun kipeään kohtaan puhallettiin ja pientä hellästi siliteltiin. Raamatussa sanotaan, että Jumala on turvakalliomme. Vaikka elämän asiat tuntuisivat myrskyltä ympärillämme niin Jumalan rakkaus, huolenpito ja anteeksianto tuovat turvan. Meillä on lupa jättää kaikki asiat Hänen hoitoonsa ja luottaa siihen, että niin tänään kuin huomennakin ja kaikkina päivinä Hän pitää meistä huolen, tuli eteen mitä tahansa.
Tarja Vesikallio
