TEKSTI & KUVAT KATJA SIRVIÖ
GALLERIA 52:EEN tiistaina avautuvan Näetkö minut -valokuvanäyttelyn mainoksessa esiintyvät neljän ihmisen nimet. Äkkiseltään voisi siis kuvitella, että esillä on neljän valokuvaajan otoksia, mutta todellisuudessa kuvat ovat Taina Salmelan sekä Tiina Yli-Kivistön ottamia. Ilari Kousa ja Petra Yli-Kivistö ovat kuvissa esiintyviä päähenkilöitä. Päähenkilö on termi, jota käytetään voimauttavan valokuvan menetelmässä.
– Menetelmä on Miina Savolaisen luoma. Siinä keskeistä on se, että käännetään perinteistä kuvaaja-kuvattava -asetelmaa siten, että kysytään kuvattavalta, miten hän haluaa tulla nähdyksi, Taina Salmela kertoo.
Miina Savolainen on yhteisötaiteeseen painottunut valokuvaaja sekä taide- ja sosiaalikasvattaja. Taiteellisen työn lisäksi hän tutkii, kehittää ja opettaa valokuvan käyttöä pedagogisena ja terapeuttisena menetelmänä. Hän on Maailman ihanin tyttö -yhteistövalokuvataideprojektin takana ja toimi kouluttajana Ylen dokumentaarisessa Valokuvan voimaa -tv-ohjelmassa, jossa ihmiset paransivat perhesuhteitaan voimauttavan valokuvan keinoin.
– Voimauttavassa valokuvassa, kuten myös tässä näyttelyssä, pääasia on se, että aidosti kysymme läheisiltä ihmisiltä, näenkö sinut oikein. Olenko esimerkiksi sisarussuhteessa jämähtänyt isosiskon rooliin, jonka on aina suojeltava sinua, aikuiseksi kasvanutta pikkuveljeä, Salmela sanoo.
SALMELAN KUVIEN päähenkilö on Ilari Kousa. Kousa oli kuudesluokkalainen koululainen, johon Salmela tutustui työskennellessään erityisluokanopettajana.
– Ilari halusi kertoa oman tarinansa. Hän puhui paljon lokeroimisesta ja siitä, miten häntä ei oikeastaan koskaan nähdä oikein, sillä hän on paljon muutakin kuin vaikeasti cp-vammainen mies.
Tänä päivänä kuvista voidaan muokata sellaisia kuin niiden halutaan olevan. Sosiaaliseen mediaan halutaan kuvia, joissa näytetään tietynlaiselta. Salmelan mukaan Ilari halusi itse tulla kuvissa näkyväksi, eikä taustalla olevalla maisemalla ollut niin merkitystä.
– Valokuvanäyttelyn nimi Näetkö minut pakottaa miettimään, että näetkö oikeasti, ja miten päähenkilö haluaa tulla nähdyksi. Mehän katsomme ihmisiä jo pelkästään siitä ammattimaisesta kehyksestä, jossa olemme, Salmela muistuttaa.
SEKÄ SALMELA että Yli-Kivistö ovat käyneet neljä vuotta kestäneen Miina Savolaisen pitämän voimauttavan valokuvan menetelmää käsittelevän koulutuksen. Galleriassa esillä olevat kuvat ovat olleet esillä Finlaysonilla Lempeä Katse6 –näyttelyssä muiden kurssilaisten kuvien kanssa.
Käyty koulutus ei keskittynyt niinkään valokuvaamisen teknisiin puoliin vaan ennemmin juuri tarinaan ja katsomisen tapaan. Opintoihin kuului erilaisia henkilökohtaisia projekteja, sitten perheprojekteja ja menneisyysmatkoja ja myöhemmin harjoituksia, joilla tavoiteltiin erilaista katsomista työelämässä.
Salmela kertoo, kuinka toteutti voimauttava valokuva -prosessin oppilaan kanssa, jolla oli suuria ongelmia. Ensimmäisissä kuvissa oppilas halusi pullistella ja esitellä hauista.
– Kun hän näki kuvat, hän sanoi, että ei hän ole ollenkaan tuollainen. Sitten hän halusi ottaa kuvia, missä hän pukee ennen kouluun vievää taksimatkaa, sillä juuri taksimatkat olivat hänelle kauheita. Oppilaan ainoa toive oli, että taksimatkat menisivät hyvin. Samalla me ammattilaiset mietimme viittä asiaa, mitkä tulisi saada kuntoon. Miksi emme aloita muuttamaan sitä pientä asiaa, johon ihmisellä on motivaatio?
