Suomen väestöstä kuoli kolmannes kolme vuosisataa sitten – Kuhmoisissakaan ei säästytty tuhoilta

TEKSTI & KUVA RISTO OJALA

ELOKUUN ALUSSA tuli kuluneeksi 330 vuotta suurista kuolonvuosista, jotka olivat vuosina 1695–1697. Vuonna 1695 kevät ja kesä olivat hyvin kylmiä. Kesä alkoi vasta kesäkuun puolivälissä: vilja kasvoi hitaasti, ja esimerkiksi ruis heilimöi Uudellamaalla vasta elokuun alussa. Alkamisyönä vuoden sadon tuhosi ankara halla. Tuhon täydensivät pakkaset kaksi viikkoa myöhemmin. Viljavarastojakaan ei ollut, kun edellinenkin vuosi oli hallojen vuoksi vähäsatoinen. Katovuosien syynä oli 1500–1800-luvuilla vallinnut pikku jääkausi.

Sadon tuhoutuminen sai ihmiset lähtemään liikkeelle kerjäläisten laumoina, mikä johti tautien leviämiseen. Myös kasvitaudit levisivät. Arvellaan, että noina kolmena vuonna kuoli Suomen väestöstä jopa kolmannes, noin 130 000 ihmistä.

Kuhmoisten historiassa I on luku Suuret nälkävuodet 1695–1697 (Seppo Suvanto 1965, 158–162). Täällä pahimmat hallayöt olivat 17.–18. elokuuta vuonna 1696. Nälkään kuolivat ensimmäisinä kerjäläiset, jotka olivat tulleet Kuhmoisiin Orivedeltä, Längelmäeltä, Kuorevedeltä, Saarijärveltä ja Sysmästä. Lisäksi haudattiin satoja lapsia.

Useiden kylien nimeltä mainittuja talonisäntiä kuoli nälkävuosina. Kaukolan kylästä kuolivat kaikki isännät, ja ilmeisesti suuri osa talojen väestä, nälkään. Parhaiten pärjättiin Tehissä, Ruolahdella, Närvässä, Lättilässä ja Pihlajakoskella. Ounilla ja Rasilla selvittiin vaurioitta. Eräät isännät jättivät tilansa ja lähtivät sotamiehiksi

Vuosikymmen sitten, 11. kesäkuuta 2016, esitettiin Kuhmoisten kirkossa Huutolaistytön laulu -ooppera hämeenkyröläisen Maaseudun Taiteellisen Teatterin voimin. Esitys kertoi 170 vuotta suurien kuolonvuosien jälkeen koetuista nälkävuosista 1867–68 ja niiden tapahtumista Hämeenkyrössä ja lähialueilla.

Kuhmoisten kirkon kellotapulin juurella on nälkäkivi, jossa on vuosiluku 1867 muistona kirkonmäellä nälkään kuolleesta, ruokaa täältä etsimään tulleesta naisesta. Kuhmoisissa ei ole muuta nälkävuosien muistomerkkiä, toisin kuin esimerkiksi Vanajan kirkolla, jossa on muistokivi tietotauluineen.

Kotiseutumuseo on entinen kunnan viljamakasiini, joka rakennettiin 1873 nälkävuosien varalta ja josta oli mahdollisuus saada ruoka- ja siemenviljaa.