TEKSTI KATJA SIRVIÖ
HEIKKI TONTTI aloitti avovesiuinnin triathlon-harrastuksensa myötä jo 1980-luvun puolivälissä.
– Tuolloin ei avovesiuinnista juuri puhuttu, joskin joitain uintitapahtumia järjestettiin. Triathlonissakin uinti oli monelle kaikkein huonoin osa-alue, hän muistelee.
Tontin seurana vesillä oli lapsuuden kaveri Tapanilan Martti. Kaksikko aloitti uimalla ensin Tehin rannasta puolentoista kilometrin matkan Oinassaareen. Saaressa levähtäessään Tontti ja Tapanila keksivät, että seuraavana vuonna uitaisiin Vähä-Juurekseen Sysmän puolelle. Sinne matkaa tulee jo reilut viisi kilometriä suuntaansa. Reissusta tuli jokakesäinen rutiini, ja Tontti muistelee hänen ja Tapanilan kauhoneen Sysmään kymmenkunta kertaa.
– Varmasti kautta vuosikymmenien ovat nuoret tehneet tällaisia uintimatkoja saareen tai saaria ympäri, mutta tekemättä siitä numeroa, Tontti pohtii.
AVOVESIUINNIN SUOSIO on kasvanut Suomessa viime vuosina, osittain koronapandemian vuoksi. Uimaliiton mukaan avovesiuinti oli merkittävä uintiurheilumuoto Suomessa vuosisadan alussa. Lajin suosio alkoi hiipua uimahallien myötä 1960-luvulla, mutta 2010-luvun alussa laji alkoi herätä uudelleen eloon. Kuhmoisissakin toimii pieni, mutta aktiivinen avovesiuimareiden porukka.
– Uinti avovedessä on mahtava harrastus, tarjoaa kivoja fiiliksiä ja tuottaa endorfiinia siinä missä avantouintikin. Avovedessä uidessa on yhtä luonnon kanssa. Lisäksi se on hyvä ja nivelystävällinen liikuntamuoto, kuvailee Tontti lajia.
Kokenut uimari ymmärtää kuitenkin jännityksen, joka kohdistuu järvivesiin. Uinnin moninkertainen Euroopan ja maailmanmestari sekä olympiamitalisti Jani Sievinen kertoi heinäkuun alussa osallistuneensa Puruvesi Swim -tapahtumaan ja voittaneensa avoveteen liittyviä pelkojaan.
– Syvä vesi saa vieläkin aikaan jonkinlaista jännitystä. Samoin vedessä näkyvät kivet. Itsekin olen oppinut niitä pelkoja voittamaan, Tontti kertoo.
Avovedessä uidessa on yhtä luonnon kanssa. Lisäksi se on hyvä ja nivelystävällinen liikuntamuoto.
Heikki Tontti
PELKOJEN VOITTAMISESSA auttavat tarjolla olevat turvavarusteet. Kun Tontti ja Tapanila vuosikymmeniä sitten uivat Tehinselän yli, joutuivat he miettimään, miten saisivat itsensä näkyviksi aallokossa. Nykyään uimarit kiinnittävät vyölleen kirkkaan värisen poijun, joka näkyy veneilijöille.
Vesien kylmyyttäkään ei tarvitse pelätä, sillä tarjolla on märkäpukuja moneen eri lähtöön. Oikein viileissä vesissä viihtyvä voi täydentää asuaan neopreenisillä käsineillä, päähineellä ja sukilla.
– Ihmisten kylmänsietokyky on erilainen. Me ostimme aikanaan sukellustarvikeliikkeestä hihattomat märkäpuvut ja apteekista salvaa, jota levitimme käsiin, sormiin ja varpaisiin, jotta pystyimme olemaan kylmässä vedessä pidempään, Tontti kertoo.
Salvakaan ei aina auttanut. Kerran Tontti ja Tapanila suuntasivat 14-asteiseen veteen suuntanaan Sysmä, mutta retki piti keskeyttää Oinassaareen kylmyyden vuoksi.
– Eräänä vuonna odotimme laivasillalla tuntikausia, että myrsky rauhoittuisi. Ei rauhoittunut, ja laitoimme turvallisuuden etusijalle – eikä startattu.
Tontti painottaakin, että turvallisuus on aina otettava huomioon uimaan lähtiessä. Yksi tärkeimmistä turvallisuustekijöistä on se, että vesille ei suunnata yksin. Pitkillä matkoilla mukana on hyvä olla myös vene tai sup-lautailija.
Kuhmoisissa pääsee tutustumaan avovesiuintiin ja siinä tarvittaviin varusteisiin kunnan ja lajin harrastajien kanssa keskiviikkona 15. heinäkuuta uimalassa.
