ERÄS MIES tuli Jeesuksen luo kysyen: ”Mitä minun tulee tehdä, että saisin iankaikkisen elämän?” (Mark. 10:17–27). Hän oli mielestään elänyt kunnollista elämää ja noudattanut Jumalan käskyjä nuoruudestaan asti. Sydämensä levottomuuteen hän kaipasi varmuutta siitä, että kaikki olisi kunnossa Jumalan edessä. Jeesus katsoo miestä rakkaudella ja totuudella.
Rakkauden laki tiivistyy Jeesuksen opetukseen: ”Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi, koko ymmärryksestäsi ja koko voimastasi” sekä ”rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” Jeesuksen opetuksen mukaan jokainen ihminen on lähimmäinen – jopa vihamies. Jumalan tahdon mukaan rakkaus ulottuu kaikkiin.
Rikas mies oli noudattanut monia käskyjä, mutta Jeesus paljasti hänelle jotain olennaista. Omaisuus oli saanut hänen sydämessään Jumalan paikan. Siksi Jeesus kehotti häntä luopumaan omaisuudesta ja seuraamaan häntä. Mies lähti pois murheellisena, sillä hän oli rikas. Jeesuksen kysymys kuuluu myös meille: mikä on sydämemme aarre? Mikä saa elämässämme Jumalan paikan? Se voi olla omaisuus, työ, menestys, harrastus, oma mukavuus tai jokin muu asia, johon turvaudumme enemmän kuin Jumalaan.
Rakkauden laki paljastaa oman riittämättömyytemme. Emme kykene täyttämään Jumalan tahtoa. Opetuslapset hämmästyivät Jeesuksen sanoja ja kysyivät: ”Kuka sitten voi pelastua?” Evankeliumin ydinsanomassa kuuluu: ”Ihmiselle se on mahdotonta, mutta ei Jumalalle.” Pelastus ei perustu siihen, että onnistuisimme rakastamaan täydellisesti, vaan siihen, että Jumala on ensin rakastanut meitä. Kristus täytti lain puolestamme ja kantoi ristillä senkin, missä me epäonnistumme. Saamme turvautua Kristuksen ansioon, uskoa rakkaudettomuutemmekin anteeksi hänen nimessään ja veressään, ja näin vastaanottaa lahjaksi sen, mitä emme itse voi ansaita. Anteeksiannon uskomisesta alkaa halumme rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseämme.
Tuomas Taipale
