TEKSTI ELINA SYRJÄNEN
Peukaloinen, sepelhanhi, kuikka, tundrakurmitsa, punakuiri, isosirri, vesipääsky ja viirupöllö: muun muassa näitä lintuja on havaittu toukokuun lopussa ja kesäkuun alussa Kuhmoisissa.
Lintubongaus on nopeaa reagointia ja sitkeyttä vaativa harrastus, jossa lintuja näkemällä ja kuulemalla voi kerätä pisteitä eli pinnoja ja kilpailla muiden kanssa. Bongariliitto perustettiin 1985 ja se on BirdLife Suomen neljänneksi suurin jäsenjärjestö, jossa on tuhatkunta aktiivista jäsentä.
– Varsinaisesti lintubongauksella tarkoitetaan, että mennään katsomaan lintua, jonka joku on jossain nähnyt, kertoo lintuharrastaja ja Kuhmoisten vapaa-ajanasukas Timo Sahi.
Nykyään Sahi bongaa lintuja Hahmajärven kesämökiltä käsin, mutta hän ehti matkata lintujen jäljissä Suomen teillä ja maastoissa joinakin vuosina jopa kymmeniä tuhansia kilometrejä Utsjokea ja Kilpisjärveä myöten. Ulkomaillakin tuli käytyä.
Matkaanlähdön varoitusaika saattoi olla vain varttitunti, joten Sahilla oli kaukoputki valmiina autossa.
Hienoimpia havaintoja on ollut Suomessa ensimmäinen kamtshatkanuunilintu Kilpisjärvellä muutama vuosi sitten. Sahi lähti matkaan Kuhmoisista ja oli yksi harvoista, jotka ehtivät nähdä linnun.
Yhtenä hyvänä puolena Sahi mainitsee harrastuksen tuomat ystävät. Lintubongarit muodostavat verkoston, jonka jäsenet tuntevat toisensa.
Bongari voi erikoistua keräämään tietyntyyppisiä pinnoja. Sen sijaan, että matkaisi eri puolilla Suomea, havaintoja voi tehdä esimerkiksi vain kesämökillä tai tietyssä kunnassa. Bongausmatkan voi tehdä myös ympäristöä saastuttamatta: on niitä, jotka ovat pyöräilleet Helsingistä aina Lappiin saakka ekopinnoja keräten.
– Kaikki on kuitenkin yhtä hyvää harrastusta, Sahi sanoo ja neuvoo aloittelijoita kokeilemaan lintujen havainnointia vaikka lähiympäristössä.
Markku Vakiala on Sahin tavoin Kuhmoisten pitkäaikainen vapaa-ajanasukas, joka on bongannut paikkakunnalla lintuja 40 vuoden ajan. Lintuja Vakiala on rengastanut aina vuodesta 1961 lähtien, teini-ikäisestä asti. Hänen mökiltään aukeaa näkymä Päijänteen Tehinselälle.
Keväällä ja syksyllä Tehinniemi on merkittävä bongauskohde, koska sen kautta kulkee Asikkala-Padasjoki-Jyväskylä-akselilla muuttolintujen reitti, jota pitkin siivekkäät suuntaavat keväällä Venäjälle ja Siperiaan saakka ja syksyllä takaisin etelään. Lajien kirjo on runsas. Erityisesti voi nähdä arktisia kahlaajia ja vesilintuja, ja bongareita tulee Tehiin Kuhmoisten ulkopuolelta, muun muassa Jämsästä ja Jyväskylästä. Heistä eräät ovat muuton erityisasiantuntijoita ja harvinaisuuksien löytäjiä, joita Vakiala luonnehtii alan guruiksi.
– He tuntuvat osaavan aistia, milloin linnut tulevat, Vakiala toteaa.
Bongariliittoon ilmoitettujen pinnojen mukaan Kuhmoisissa on tavattu 211 lajia, joista Tehillä muun muassa suula ja isokihu.
Vakialalle lintujen bongaus ja rengastus on tällä hetkellä pääharrastus. Tarvittaisiin kuitenkin lintutorni, joka auttaisi näkemään kauemmas ja ympäröivän kasvillisuuden yli. Suomessa lintutorneja on satoja. Kuhmoista lähimmät ovat Jämsässä, Asikkalassa ja Padasjoella, jossa on sekä maisematorni että lintutorni. Kuhmoisissa tornia ei ole.
Muutama vuosi sitten Kuhmoisten lintuharrastajat ehdottivat yhdistettyä lintu- ja maisematornia Tehiin, jossa on kunnan omistamaa maata, mutta silloin ehdotus ei saanut kunnassa vastakaikua.
– Torni voisi toimia bongauksen ja maisemien katselun ohessa myös luontevana opetuspaikkana lintuaiheissa, Vakiala sanoo.
Esimerkiksi Bird Life järjestää Tornien taisto -kilpailua, jossa lintutorneista pyritään havaitsemaan mahdollisimman monta lajia kahdeksassa tunnissa.
Vakialan mielestä Kuhmoisten juju bongauksessa on juuri Päijänteen muuttoreitti.
– Siellä liikkuvien hanhien ja vesilintujen muutto on näyttävä, hän sanoo.
Jo pitkään lintujen määrän on uutisoitu vähentyneen. Vakialakin on havainnut vähenemisen viime vuoteen verrattuna. Yhtenä esimerkkinä hän mainitsee uhanalaiseksi muuttuneen hömötiaisen, joita saa nykyään etsimällä etsiä.
– Metsien hakkuiden vuoksi kolopesijöillä ei ole pesäpaikkoja, ja silloin ne väistämättä katoavat.
Haukkojen määrä on vähentynyt dramaattisesti samasta syystä. Sen sijaan isot vesilinnut menestyvät. Laulujoutsenkin pelastui sukupuutolta.
– Myös hanhet kuuluvat lintumaailman voittajiin, Vakiala toteaa.
