TEKSTI & KUVAT KATJA SIRVIÖ
Veteen totuttelu lähtee hanketyöntekijä Salla Mehton mukaan jo kotoa ja suihkussa käymisestä. Mehto ohjasi heinäkuun alussa uimakouluja, joissa nuorimmat osallistujat olivat kolmevuotiaita.
– Kasvojen käyttäminen vedessä sekä se, että molempiin korviin menee vettä, ovat yleensä suurin haaste uimaan opetellessa. Molempia voi harjoitella kotona vanhempien kanssa, Mehto kertoo.
Uimakouluun tultaessa pienimmät lapset totuttelevat ensin veteen ja kastautumiseen. Heidän kanssaan Mehto kokeilee, miltä pohja tuntuu, kuinka syvälle voi mennä, miten veteen voi puhaltaa kuplia ja kuinka vesi kelluttaa.
– Lisäksi käymme läpi perussääntöjä: Veteen ei voi juosta, mutta vedestä rantaan päin voi, Mehto kertoo.
Mehto opettaa lapset uimaan ensimmäisenä myyrää. Myyräuinnissa käsiveto on samanlainen kuin koiraa uidessa, mutta käsiveto on pidempi.
– Uinti menee helposti räpiköimiseksi, jos liikkeet ovat pieniä. Uinnissa ovat tärkeitä isot vahvat liikkeet.
Varsinaisessa myyräuinnissa pää painetaan veden pinnan alle ja happea otetaan sivulta. Mehton mukaan alkuun riittää niin, että pää on pinnalla. Sitten kastuu leuka, ja lopulta veteen uskaltaa puhaltaa kuplia.
Pään painuessa veteen uimari on veden pinnan suuntaisesti. Jos päätä yrittää kannatella veden pinnan päällä, jalat painuvat helposti liian syvälle.
Kun uintitaitoa löytyy riittävästi, opettaa Mehto lapsille hengitystekniikkaa sekä laiturilta veteen hyppäämistä.
– Pienenä veteen hyppiminen on kivaa, mutta vanhempana se voi ruveta jännittämään. Kannustan siihen, että veteen uskallettaisiin hypätä. Se on tärkeä taito, jos veteen tippuu jotain, tulee hätätilanne tai muuten vain äkillinen tilanne.
Uimakoululaisia oli Kuhmoisissa tänä kesänä lähes 60. Ryhmiä oli useita ja ne oli jaettu kahdelle eri viikolle.
– Olen ollut opettamassa yksin ja haluan, että kaikki saisivat opetusta mahdollisimman paljon. Vaikka tasovaatimukset ovat samat, on lasten ja ryhmien välillä eroja, eikä kaikkia voi opettaa saman kaavan mukaan, Mehto kertoo.
Suuresta oppilasmäärästä huolimatta yhteishenki uimaraiden kesken on ollut hyvä. Mehto kertoo yllättyneensä siitä, kuinka lapset ovat rohkaisseet toisiaan ja luoneet itse positiivisen oppimisympäristön.
– Lisäksi kaikki uimakoululaiset ovat olleet rohkeita. Silloinkin, kun vesi oli kylmää, lähdettiin rohkeasti yrittämään uintia. Yleisesti uimataito on heikentynyt koko ajan, mutta täällä sen suhteen ollaan ihan perustasolla, Mehto kehuu.
Mehto kannustaa kaikkia hankkimaan edes jonkinlaisen uimataidon. Tuhansien järvien maassa tulee usein vastaan tilanteita, joissa on riski joutua veden varaan.
– Olisi tosi tärkeä taito osata pelastautua tai pelastaa vedestä joku muu. Etenkin pienet lapset pitäisi vedä veteen kokeilemaan. Vanhemmiten sinne ei enää välttämättä uskalleta mennä, Mehto sanoo ja harmittelee, että kesälle suunniteltu aikuisten uimakoulu ei toteutunut vähäisen osallistujamäärän vuoksi.
– Ja onhan uinti hyvä liikuntamuoto ja ranta lapsille hyvä leikkipaikka.
Mehto painottaa, että vanhemmilla on iso rooli lasten uimataidon kehittymisessä. Koulu-uinnit yksin eivät riitä, vaan vedessä pitää viettää aikaa. Aikuisten kädet ovat yksi apuväline uimaan opeteltaessa, mutta erilaisia kellukkeitakin on.
– Pienempien kanssa toimivat kellukkeet, jotka ovat lapsessa kiinni: käsissä olevat tai erilaiset vyöt. Niiden pitää vain olla riittävän turvalliset, jotta lapsi ei saa niitä itse irti. Puhallettavien kellukkeiden kanssa on oltava tarkkana, että niissä ei ole reikiä, Mehto kertoo.
