AH, MIKÄ tunne! Ylioppilaskirjoitukset suoritettu, kevät kehittyy, ja abiturientti voi kerrankin elää vapaata, huoletonta elämää! Viimeisestä kokeesta lähtiessäni hyväntahtoisesti hymyilevä kevätaurinko saattoi minut askel askeleelta kauemmas koulusta, ja askeleeni kävivät yhä rehvakkaammiksi. Hassua ajatella, että nämä kirjoitukset, jotka ovat lukiotaipaleen alussa häämöttäneet suurina tulevaisuudessa, ovat viimein ohitse.
Kolme vuotta sitten aloittaessani lukion kirkassilmäisenä, pahaa-aavistamattomana juniorina, en olisi juurikaan voinut aavistaa, millaisia koitoksia minulle oli luvassa. Nyt kuitenkin ne lukemattomat oppitunnit, koeviikot, kirjoitelmat ja niin hupaisat kuin ei niin hauskat hetketkin on kunniallisesti koettu.
Kolmen vuoden aikana olen oppinut paljon, nähnyt maailmaa sekä kerryttänyt massoittain hienoja muistoja, joita kelpaa muistella myöhemminkin. Olen esimerkiksi oppinut mitä eroa on stoalaisuudella ja epikurolaisuudella, käynyt kolmessa eri maassa ja osallistunut ratsastuslinjan Velisjärven-vaellukselle jo kahdesti. Yleissivistävä koulutus on siis tehnyt tehtävänsä!
Tämä kirjoitusten jälkeinen parin kuukauden mittainen vapaus on sopiva ja odotettu hengähdystauko ennen elämän seuraavia koitoksia. Vapaudesta viriää pakolla riemun tunne, mutta samalla on haikea olo: lopulta tämä elämänvaihe on tullut päätökseen. Pian lukiokaverit eroavat omille poluilleen, eikä enää ole tuttuja lukujärjestyksiä ja opettajia joihin turvautua. Taakse jää Kuhmoisten yhtenäiskoulu, jossa olen kaikki kouluvuoteni viettänyt.
Kolmen vuoden aikana lukioluokkamme on hitsautunut lämminhenkiseksi ryhmäksi – yhdessä olemme nauraneet, kärsineet sekä tukeneet toisiamme. Onneksi luokallamme on vielä edessä abimatka Portugaliin, jossa pääsemme nauttimaan hyvästä seurasta ja etelän auringosta. Varat matkalle olemme keränneet itse, ja niitä kerätessä olemme oppineet paljon: mitkä biisit riehaannuttavat tanssijat alakoulun diskossa ja mitkä pullat maistuvat parhaiten konserttikahvituksissa? Haasteista on aina selvitty, ja onnistuneiden kokemusten myötä jokaiselle on kertynyt uskoa omiin kykyihinsä.
Viimein tehty työ palkitsee. Opinnot on opiskeltu ja kokeet on kirjoitettu. Kertynyt stressi hiljalleen liukenee, ja pääsemme katselemaan merelle Faron hiekkarannoilta. Tämän lepohetken jälkeen kutakin odottavat korkeamman asteen opinnot, asepalvelus tai työura – toivon, että jokainen abiturientti löytää oman uomansa elämästä. Takana on kova uurastus, ja samalla pitäisi jaksaa myös katsoa eteenpäin: mitä lukion jälkeen?
Tulevaisuuden suunnitteluun epävarmuutta luo ailahteleva maailmantilanne. Antakaa siis meille abiturienteille hieman armoa. Luulen puhuvani nyt kaikkien abiturienttien puolesta: kyselkää vain tulevaisuuden suunnitelmista, arvostamme välittämistä, mutta ettehän pety, jos vastauksemme eivät ole täysin selkeitä. Jokaisella on omia suunnitelmia ja herkkiä haaveita, joiden sanoittaminen on joskus hieman vaikeaa. Kyllä se järjen ääni alkaa meidänkin päissämme joskus soida.
Mukavaa kevättä!
Reetta Unnaslahti
