JUHANNUKSEN ALLA Kuhmoisissa saatiin paukutella henkseleitä: kiilasimme jälleen Pirkanmaan juhannuspitäjien kärkeen, eikä koko valtakunnassakaan edelle päässyt kuin neljä kuntaa. Kuhmoisten väkimäärä 3,5-kertaistuu juhannuksena, ja mökkejä on 1,58 asukasta kohden.
Siltä se myös tuntui. Tampereelta juhannusaattona lähtiessä sai huhuilla, missä kaikki ovat, mutta kotikylän hiekkateillä autoja suhahteli vastaan ja mökkirannoista kaikui iloinen puheensorina. Tuli hyvä mieli. Jos jossain kannattaa olla suurvalta, niin juhannuksen vietossa!
Jäin miettimään, missä muussa Kuhmoisten kaltaiset kunnat voisivat olla Suomen suurimpia.
Yhteisöllisyys on asia, jossa pikkukunnat ovat maan suurimpia. Se näkyy siinä, että kaupan pihassa pysähdytään vaihtamaan kuulumiset, vaikka jäätelöt sulaisivat kassiin. Kaikki tuntevat toisensa, ja pitävät käskemättä silmällä, onko toisella kaikki hyvin.
Toinen kärkitulos tulisi hiljaisuudessa. Hiljaisuus alkaa monessa maailmankolkassa olla jo luksustuote. Myös omaa tilaa on riittävästi. Ei vain neliökilometreinä vaan vapautena. Laiturilla voi istua tunnin tekemättä mitään erityistä, eikä kukaan kysy miksi.
Pikkukunnat ovat täysin ylivoimaisia myös kaipauksessa, jota ne herättävät. Kaipaus selittää, miksi ihmiset palaavat samoihin maisemiin vuodesta toiseen. Se on ehkä tarkin mittari paikkakunnan merkitykselle. Jos paikkaa ei kaipaa, sinne ei palaa. Ja jos jonnekin palaa joka kesä, on paikka onnistunut kasvamaan kokoaan suuremmaksi.
Kaikessa ei tietenkään tarvitse tavoitella suuruutta, sillä myös pieni on kaunista. Luulen, että tässä suhteessa on myös tapahtumassa jonkinlainen keikahdus.
Minulla on pitkään ollut kotoa opittu periaate, että ollaan pienemmän puolella; se voi näkyä esimerkiksi siinä, että kesäretkellä ei pysähdytä suurimmassa liikenneasemaketjussa, vaan pikkuhuoltsikalla. Huomaan, että moni muukin on alkanut toimia samoin.
Suuremmassa mittakaavassa se voi tarkoittaa, että isomman maan sijaan lomakohteeksi valikoituu pienempi, tuntemattomampi maa, ja pääkaupungin sijaan syrjäisempi kolkka.
Ehkä tulevaisuudessa Kuhmoinen kasvaa siis vielä 3,5-kertaistakin suuremmaksi!
Elina Järvenpää
