JUHANNUS ON jälleen taakse jäänyttä elämää. Jotkut lukijoista ovat kenties käyneet juhannuksena hengellisillä kesäjuhlilla. Juhannus mielletään kuitenkin suurista juhlapäivistä kenties vähiten hengelliseksi juhlapyhäksi. Silloin kun ei anneta eikä saada lahjoja. Noitia, pupuja ja muniakaan ei juhlaan liitetä, kuten pääsiäiseen. Jotkut tekevät tai ovat tekevinään jonkinlaisia taikoja. Edellä mainituilla asioilla ja tekemisillä ei kuitenkaan ole oikeasti mitään tekemistä minkään kristillisen muistojuhlan kanssa. Juhlapyhiin on yhdistetty useita pakanallisia tapoja, jotka eivät elävään uskoon kuulu.
Juhannus on saanut nimensä Johannes Kastajasta, joka oli Jeesuksen edelläkävijä. Oikeastaan Vanhan testamentin profeettojen aika päättyi häneen. Johannes Kastaja kutsui ihmisiä parannukseen, ja hän valmisti tietä Messiaan eli Jeesuksen tulemiseen. Erikoisiin vaatteisiin pukeutunut mies kastoi ihmisiä Jordanjoella. Hän ei kuvia kumarrellut, vaan sanoi suorat sanat ulkokultaisille fariseuksille ja kirjanoppineille. Kunpa näitä rohkeita Jumalan miehiä olisi enemmän tänäkin aikana! Kannattaa miettiä tarkoin, onko tämän päivän piispoilla ja tuomiokapituleilla oikeata Raamatun sanan mukaista sanomaa elävää uskon tietä kulkeville tai sitä etsiville.
Jeesus käytti seuraavia sanoja kertoessaan ihmisille Johannes Kastajasta: “Mihin minä vertaisin tätä sukupolvea? Se on kuin torilla istuvat lapset, jotka huutavat toisilleen: ‘Me soitimme teille huilua, mutta te ette tanssineet, me pidimme valittajaisia, mutta te ette itkeneet mukana.’” (Matt. 11:16-17)
Meidän aikanamme useimpia ei myöskään kiinnosta, mitä Jumala oikeasti tahtoo sanoa. Emme ole edes kovin kiinnostuneita kuulemaan, mitä Jeesus sanoi. Mutta, mitäpä jos tekisimme elämäämme parannusta, minä mukaan lukien!
Timo J. Leppänen
