EI SIELLÄ missään näy. Näin holokaustin uhrien muistotilaisuuden päivän mainingeissa valtion kirkkomme on ihan käytännössäkin hivuttanut Israelin sieltä ulos. Muistotilaisuus oli pidettävä ulkona kirkon rappusilla, mikä on kuin suoraa jatkumoa Savon oman jumalasta seuraavan, piispa Jolkkosen ”bullalle” tai pelikirjasta, kuinka alueensa kirkoissa ei saa enää järjestää Israel-tilaisuuksia.
Nuoruudestaan moni muistaa vielä, kuinka jumalan palveluksissa siunattiin pyhinä Jumalan omaisuus -kansaa. Jumala siunaa sitä, joka siunaa Israelia. Vai että ei koskaan enää -kö? Israel, tuo Jumalan silmäterä, maailman silmätikku. Uutisia kuunnellessa voi todeta miten siunatussa tilassa olemme, oma maa; valtio, kunnat, kirkko, tai itse kukin. Miten meillä menee ihan noin niin kuin omasta mielestä?
Kyytiä kirkosta ulos päin ovat saamassa myös vanhoilliset konservatiivit, raamattu-uskolliset jäärät sekä lähetysjärjestöt. Luopumuksen lämpöiseen kirkkoon sisälle tervetulleeksi nyt toivotetaankin vieraat henget kuten terveelliset joogat tai pride-väki tasapuolisuuden ja ihmisrakkauden nimissä. Aiemmin jo kirkkoon ja kirkkovaltuustoihin, kirkolliskokouksiin ovat liberaalien äänien lisäksi itsensä ängenneet puolueet. Hajottaminen kun tunnetusti käy parhaiten sisältä päin. Näin toimii maailman lihan käsivarsi, hengen tulen ollessa kateissa.
”Sillä meillä ei ole taistelu verta ja lihaa vastaan vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa”.
Noin muutoin, kaupan tai kauppiaan ei pidä ruveta sekaantumaan maailman politiikkaan. Kaupan tehtävä on ostaa ja myydä, ei muuta.
Jaffat takaisin kaupan tiskeille
2 kommenttiaKommentoi
Tuntuu tämä Jaffojen kaipuu olevan myös sitä samaa yksisilmäisyyttä, josta muita asiaan kantaa ottavia helposti syytetään, etenkin silloin jos kannanotto osuu omaan arkeen (Jaffat) ja on eri kannalla, kuin oma mielipide. Tuollainen loppu kaneetti, jossa kehotetaan olemaan hiljaa, särähtää todella pahasti korvaani. Monia jotka auktoriteetin edessä olivat hiljaa syytetään suoraa tai epäsuorasti, vähintäänkin niin sanotusta hiljaisesta hyväksymisestä, vaikka kyse olisi ollut vain oman turvallisuutensa suojelemisesta pysymällä näkymättömänä. Näkemykseni mukaan kauppaketjulla sekä muillakin ei poliittisilla instansseilla on täysi oikeus vaikuttaa omaan rahan tai omaisuutensa käyttöön (laillisuuden rajoissa) ja mahdollisuus toimia omien arvojensa mukaisesti. On tervettä miettiä omia toimintatapojaan ja toiminnan seurauksia. Osoittaa rohkeuttaa muuttaa toimintatapojaan, kun havaitaan niiden olevan ristiriidassa edustamiensa arvojen kanssa. Yksittäinen muutos tuntuu helposti vain häiriöltä, mutta kaikki massat koostuvat yksittäisitä toimijoista. Mielestä pitäisi aina rohkaista keskusteluun ja epäkohtien esille tuomiseen, vaikka keskustelussa täytyykin pystyä perustelemaan näkökulmansa ja kestämään niiden tarkastelu.
Voiko Israel kirkossa-kirjoituksen kommentoija olla enempää pihalla otsikon aiheesta. Tuliko vastine nyt ollenkaan oikeaan kirjoitukseen liittyen ? Kehotettiinko kirjoituksessa jossain olemaan hiljaa, särähti omaankin korvaani. Kokonaisuus on varsin sekava ja perin pitkä vuodatus täysin asian vierestä mutta noin kai se mielensä pahoittaminen pitää ilmaista jos otsikon aihepiiri on itselle täysin vieras tai siitä on täysin vieraannuttu.