TEKSTI KATJA SIRVIÖ
PAIKALLISTA VILLISIKAKANTAA ja sen mahdollisia muutoksia on syytä seurata tarkkaavaisesti.
Suomen sikayrittäjät ry:n toiminnanjohtaja Ari Berg tapasi heinäkuun puolivälissä pälkäneläisiä metsästäjiä, maanomistajia sekä tuottajia. Vuosi sitten kesällä naapurikunnassa tehtiin vain yksittäisiä villisikahavaintoja, kuten Kuhmoisissa nyt, mutta tämän vuoden havaintojen ja riistakamerakuvien perusteella Pälkäneelle on kasvamassa villisikojen orastava tihentymäalue.
Erityisen paljon villisikahavaintoja on tehty Luopioisten ja Rautajärven alueella sekä Kangasalan puolella Pohjassa.
– Yhtäkkiä alueelle on ilmestynyt useita laumoja. Emakko voi tehdä kymmenenkin porsasta, ja hyvissä olosuhteissa ne pysyvät kaikki hengissä, Berg kertoo.
Hän arvelee, että Kuhmoisissa on todennäköisesti yhtä peitteistä ja rehevää kasvumaastoa kuin naapurissakin. Peltokuviot eivät ole laajoja, ja sioille riittää suojaisia paikkoja, joissa lymyillä. Marjastaja ei yksittäistä sikaa välttämättä edes huomaa, mutta mullokselle tongittu maa ja tuhottu pelto paljastavat villisikalaumojen liikkeet.
– Villisian sorkan jäljen erottaa kyllä muista sorkkaeläimistä, sillä sialla ovat takakyntöset leveällä. Mutta kun villisian jälkeä ei ole totuttu tunnistamaan, niin luonnollisesti sorkanjäljen jättäjän ajatellaan ensin olevan kauris tai peura, Berg sanoo.
Metsästysalan organisaatiot ovat Suomessa sitoutuneet yhteiseen tavoitteeseen, jonka tavoitteena on puolittaa nykyinen villisikakanta. Itäisen Uudenmaan sekä Kaakkois-Suomen keskittymien ulkopuolelle tihentymiä tai pysyvää kantaa ei saisi muodostua lainkaan.
VILLISIKAKANTAA ON tärkeä säädellä alati kasvavan afrikkalaisen sikaruttoriskin vuoksi. Suomi on sikarutolta toistaiseksi säästynyt, mutta Virossa se on jyllännyt jo pitkään. Ruotsissa tautiin saatiin selätettyä vuodessa rajuilla yhteiskunnallisilla toimenpiteillä.
– Sikarutto on verenvuotokuumetauti, jonka kuolleisuus on lähes sata prosenttia. Siihen ei ole rokotetta eikä lääkitystä, ja se voi tarttua kaikkiin sikaeläimiin: villisikoihin, kesysikoihin ja tuotantosikoihin. Ihmiselle se on vaaraton, Berg kertoo.
Afrikkalainen sikarutto (ASF) on lakisääteisesti vastustettava A-luokan eläintauti. Taudin ilmennyttyä viranomaistoimet ovat poikkeuksellisen mittavat. Berg kertoo esimerkin Ruotsista, jossa eristysalue oli 100 000 hehtaaria. Jos Pohjan tai Luopioisten villisikalaumoissa todettaisiin sikaruttoa, vaikuttaisi se väistämättä myös Kuhmoisiin.
– Kaikki luonnossa liikkuminen metsätöitä sekä muiden lajien metsästystä myöten laitettiin Ruotsissa eristysalueella seis. Tavarankuljetukset suunniteltiin tarkkaan, alueen viiden tuotantosikalan eläimet lopetettiin, Berg sanoo.
Taudin leviäminen maahan aiheuttaisi erittäin suuria taloudellisia tappioita koko elintarviketeollisuudelle muun muassa kansainvälisen kaupan pysähtymisen vuoksi. Tämä johtaisi myös tuottajahintojen huomattavaan laskuun. Tartunta-alueelle jäävien sikatilojen toiminta vaikeutuisi merkittävästi, sillä sikojen kuljetuksia rajoitettaisiin. Vuosittaiset vahingot olisivat kymmeniä miljoonia euroja.
Afrikkalaisen sikaruton huomaamiseksi tärkeintä on saada tieto kuolleena löytyneistä villisioista.
Ari Berg
SUOMEN SIKAYRITTÄJÄT ry maksaa metsästysseuroille toiminta-avustusta Suomessa pyydetyistä luonnonvaraisista villisioista. Avustuksen suuruus on 185 euroa per villisika, jos siasta on lähetetty ASF-näytteet Ruokavirastoon tutkittavaksi. Ruokavirasto puolestaan maksaa metsästettyjen luonnonvaraisten villisikojen näytteiden lähettämisestä näytepalkkion 50 euroa per villisika. Metsästetyistä naarasvillisioista maksetaan sadan euron lisäpalkkio sikaa kohden, jos kohtunäyte on mukana näytelähetyksessä.
– Avustus on yleishyödyllinen toiminta-avustus, ja sillä seurat voivat kehittää metsästystä, järjestää neuvontaa ja koulutusta tai hankkia välineitä – se on seurojen oma asia, Berg toteaa.
– Afrikkalaisen sikaruton huomaamiseksi tärkeintä on saada tieto kuolleena löytyneistä villisioista. Niistä, sairaasta villisiasta sekä kolarivillisiasta tulee ilmoittaa viipymättä paikalliselle kunnaneläinlääkärille tai valtioneläinlääkärille. Kunnaneläinlääkäri huolehtii näytteenotosta. Ilmoittamisesta maksetaan 150 euron palkkio, jota tulee hakea Ruokavirastosta, Berg sanoo vielä.
