TEKSTI & KUVAT KATJA SIRVIÖ
PÄIJÄLÄN TUKKILAISTUVASSA on käynnissä itse näyttelyn rakentaminen. Metsä- ja uittoperinteen säilyttäminen Päijälässä -hankkeen hanketyöntekijä Lauri Onali kertoo luetteloineensa tähän mennessä noin 550 tulevaa esinettä.
– Tuo koko ikkunan alus on luetteloimatta, siinä on pari-kolmesataa esinettä. Tulossa on vielä esimerkiksi vanhoja metsätyömaakylttejä, joten lopulta lähennellään tuhannen esineen kokoelmaa, Onali laskeskelee.
Näytteille esineistä tulee arviolta muutama sata, loput varastoidaan.
Näyttely ei sisällä pelkästään työkaluja, vaan esille tulee muutakin savotoilla nähtyä tavaraa, esimerkiksi elintarvikkeisiin ja työkalujen kunnossapitoon liittyviä esineitä sekä kirjoja. Tukkilaistuvan pihalle on veistetty hirsistä katos keluveneelle ja parireelle. Toistasataa kiloa painavien veneiden ja rekien tuominen pihalle on oma urakkansa, tervaaminen toinen.
– Meidän onni on, että kevät on näin pitkällä ja aurinkoinen. Pystymme tekemään pihallakin töitä, Onali toteaa.
Tuhannen näyttelyesineen kokoelma kuulostaa valtavalta. Onali ei osaa verrata määrää muiden uittonäyttelyiden vastaavaan, mutta korostaa, että Päijälän näyttelystä erityisen tekee se, että esineistö on kuulunut kahdelle herrasmiehelle – Risto ja Olli Lehdolle.
– Tässä on kahden ihmisen elämäntyö yhdessä tuvassa. Näitä ei tule enää lisää.
TALKOOINTOISIA KUN päijäläläiset ovat, olivat he haastattelua edeltävänä lauantaina kunnostaneet tuvan ohessa olevan varaston romahtaneen lattian.
– Taisi olla Hannun (Lahtinen) idea, että teemme tähän metsäkämpän näköisnurkkauksen. Ollilta ja Ristolta löytyy siihenkin tavaraa – punkkaa ja olkipatjaa, Onali kertoo.
Siinä missä Metsä- ja uittoperinteen säilyttäminen Päijälässä -hanke on saanut EU:n maaseuturahoituksen tukea Leader Vesuri -ryhmältä, niin uusi lattia nakuteltiin kyläläisten piikkiin muutamassa tunnissa.
TUKKILAISTUVAN AVAJAISIA vietetään kesäkuun 7. päivä, Onalin pesti hanketyöntekijänä päättyy huhtikuun lopussa. Edessä ovat työntäyteiset viikot.
– Näyttelyn rakentaminen on edennyt vauhdikkaasti, vaikka se on työlästä. Jokaisen esineen paikka on harkittu, eikä monikaan ole jäänyt sille paikalle, mihin sitä ensimmäisenä on suunniteltu.
Esineiden lisäksi tuvan seinille tulee 31 näyttelykylttiä, joissa selostetaan metsätyön ja uiton eri vaiheita ja kerrotaan esillä olevista esineistä. Kylttejä on täydennetty Lehdon veljeksien kertomuksilla. Löytyypä seiniltä myös historiallisia karttoja uittoreiteistä.
– On tosi hyvä nykyihmisten tietää, mitä näillä esineillä on tehty vielä suht äskettäin. Näitä oli yleisessä käytössä vielä 1960-luvulla, Onali sanoo.
Ajan riittämisestä Onali ei kuitenkaan ole huolissaan.
– Melkein joka päivä joku kyläläinen käy tuvalla auttamassa. Ei ole tullut sellainen olo, että yksin tarvitsisi tehdä.
Joulukuussa oli hiljaisempaa. Onali kertoo istuneensa Tukkilaistuvassa sinnikkäästi ilmalämpöpumpun alla ja kirjoittaneensa näyttelytekstejä sekä laatineensa kylttejä.
– Se oli itsenäistä tutkijan työtä, eikä siihen voinutkaan pyytää apua. Tammikuun sain pitää lomaa. Nyt kylä alkaa heräillä, koski pauhaa taustalla ja vilinää riittää.
