TEKSTI & KUVAT PÄIVI HOTOKKA
Pekka Pitkäranta asettui neljä vuotta sitten ehdolle kunnanvaltuustoon vastuuntunnosta ja sillä ajatuksella, että sukupolvenvaihto Kuhmoisten päätöksenteossa voisi olla ajankohtainen.
Nyt tuoreena kunnanhallituksen puheenjohtajana hänellä on toive, että kunnallispolitiikkaa voisi muuttaa sellaiseksi, johon kuka tahansa voisi lähteä – siksi että haluaisi, ei vain velvollisuuden vuoksi.
Suostuessaan tehtävään hän pelkäsi ennen kaikkea, että se vie kaiken ajan. Kun elämässä on jo pieniä lapsia, eläimiä, talo ja työ, löysää aikaa ei yleensä jää. Toisaalta kiirettä voi olla, vaikka tekemistä olisi vähemmänkin.
– Olen huomannut, että kiireen tunteesta ei yleensä pääse sillä, että tekisi enemmän.
Pitkäranta johti viime viikolla ensimmäisen kunnanhallituksen kokouksensa. Edellisellä valtuustokaudella hän toimi teknisen lautakunnan puheenjohtajana.
Pitkäranta kuvailee ensimmäistä kokousta tunnustelevaksi. Hän haluaisi johtaa hallitusta keskustelevalla otteella. Samalla hän miettii, voisiko hallitustyöskentelyssä olla jotakin tiivistettävää tai toisaalle delegoitavaa, jottei seuraavan puheenjohtajan tarvitsisi pelätä ajankäyttönsä puolesta.
– Minusta on hämmästyttävää, miten monenlaisia asioita kunnanhallitukseen tulee ja miten monessa se on mukana.
Ensimmäisellä valtuustokaudellaan Pitkärannalla ei ollut suuria tavoitteita. Edelleen hän on tyytyväinen siihen, kuinka asiat kunnassa ovat ja toivoo, että tilanne jatkuu niin. Tärkeimpinä esillä pidettävinä asioina hän mainitsee kunnan talouden ja henkilöstön sekä luottamushenkilöiden hyvinvoinnin.
– Pienet kunnat tehdään käsityönä pienellä määrällä ihmisiä. Emme voi kilpailla työntekijöistä hinnalla, mutta ehkä laadulla ja työpaikan houkuttelevuudella.
Työntekijöiden vaihtuvuus on osin luonnollista, mutta liian nopea vaihtuminen sitoo muita uusien perehdyttämiseen. Konkreettisina toimenpiteinä Pitkäranta pohtisi esimerkiksi kannustimia henkilöstön omien kehittämisideoiden esittämiseen ja velvollisuutta puuttua työtyytyväisyyskyselyissä esiin tuleviin epäkohtiin.
Henkilöstön viihtyminen heijastuu hänen mielestään kuntalaisten hyvinvointiin.
Valtuustossa ilmennyt huono käytös ja eripura puhuttivat luottamushenkilöitä viime kaudella. Pitkäranta pitää esiintynyttä puhetapaa osin jopa törkeänä ja anteeksiantamattomana.
– Ei ole ongelma, että keskustellaan ja ollaan eri mieltä asioista, mutta se on, että asiat henkilöityvät.
Pitkärannan mielestä värikäs keskustelun herättäminen ja erilaiset mielipiteet ovat toivottavia ja saattavat johtaa jopa entistä parempiin kompromisseihin.
Sen sijaan valehtelu tai puolitotuuksien levittäminen vievät pohjan luottamukselta, jota yhteisessä päätöksenteossa vaaditaan.
Ensimmäiset vuodet valtuustossa ja etenkin teknisessä lautakunnassa avasivat Pekka Pitkärannan silmät sille, kuinka laaja pienenkin kunnan toiminta-alue on. Asiakokonaisuuksia käsitellään pienellä henkilöstöllä, jonka asiantuntijaosaaminen on väkisinkin kapeaa. Tämän vuoksi monissa tilanteissa on hyvä käyttää apuna ulkopuolista asiantuntijaa.
Pedantin insinöörin piti valtuustossa tottua siihen, että mikään määrä valmistautumista ei riitä asioiden läpikotaiseen tuntemiseen. Työelämässä hän oppi, että aina pitää käyttää parhaita asiantuntijoita, mutta valtuustossa kaikki päättäjät ovat lopulta paikalla vain maallikkoina.
Tutuksi tuli myös päätöksenteon hitaus ja syyt siihen. Asioiden valmisteluun vaaditaan viranhaltijoita, joilla on jatkuvasti monta rautaa tulessa. Tämän jälkeen tulevat poliittiset kiemurat ennen kuin samat työntekijät pyöräyttävät pyörät eteenpäin.
Pitkäranta myöntää, että päätöksenteon on syytäkin olla monivaiheinen, jotta ylilyönneiltä vältytään.
– Mutta en salli enää käytettävän sanontaa ”omalla painollaan”. Kaikki asiat vaativat tekemisen, mikään ei etene itsestään.
3 kommenttiaKommentoi
Kunnanhallituksen puheenjohtaja Pekka Pitkäranta sanoo, että valtuustossa käytettiin menneellä kaudella törkeää ja anteeksiantamatonta puhetapaa. Voisiko Pitkäranta antaa tästä edes yhden esimerkin, koska kokouksia striimattuna seurattuani en ole tällaista havainnut. Onko kuntalain mukainen aloitteiden teko ehkä törkeää ja anteeksiantamatonta?
Pekka Pitkäranta viittaa tässä valtuustotyöhön ”törkeän” tai ”anteeksiantamattoman” puhetavan kautta. Tällainen väite on vakava, ja siihen tulisi suhtautua sen edellyttämällä painoarvolla – erityisesti silloin, kun se koskee kuntapäättäjiä, jotka toimivat luottamustehtävissään vapaaehtoisesti, yhteiseksi hyväksi. Kysyisin nyt suoraan: mitä tai kenen puhetta tällä väitteellä tarkalleen tarkoitetaan? Kuka, missä ja milloin? Jos näin räikeää käytöstä todella on esiintynyt, siitä on syytä keskustella avoimesti ja reilusti – ei vihjaillen eikä yleistäen. Itse olen seurannut valtuuston kokouksia myös striimien kautta, ja oma havaintoni on, että keskustelu on pysynyt pääosin asiallisena, vaikka näkemyserot ovat olleet välillä selviä ja intohimojakin on ollut ilmassa. Mutta juuri se kuuluu demokraattiseen päätöksentekoon – eriäviä mielipiteitä ei pidä sekoittaa epäasiallisuuteen. Jos jokin yksittäinen puheenvuoro on ollut harkitsematon, siihen voi ja pitääkin puuttua, mutta yleistävällä moitteella vaarannetaan valtuustotyön arvostus kokonaisuudessaan. Asiallinen keskustelukulttuuri on tärkeää, mutta niin on myös oikeudenmukaisuus ja täsmällisyys arvostelussa.
Sari Salminen kysyy tärkeää asiaa. Pitkärannan esittämiin väitteisiin on saatava tarkennusta, koska ne ovat erittäin vakavia. Tulee vähän mieleen, että onko tarkoitus sulkea kunnan johdon kanssa eri mieltä olevien suut tai nostaa kynnystä erilaisten näkemysten esittämiselle. Se olisi kuntademokratian osalta väärin.