TEKSTI KATJA SIRVIÖ
KUVAT JANNE HEINO
Kuhmoisten Moottorikerhoa edustavalla Janne Heinolla on takanaan kaksi ajettua Päijänteen ympäriajoa ja kaksi podium-paikkaa. Siitä huolimatta tavoitteena tulevana viikonloppuna ajettavassa kilpailussa on, tänäkin vuonna, vain päästä maaliin.
– Olen tyytyväinen, jos saan päivän ajettua, eikä tarvitse keskeyttää. Tämä on hauskanpitoa, ja kelitkin voivat olla mitä vain. Toki podiumille olisi mukava päästä, ja parhaani sen eteen teen, Heino kertoi viikkoa ennen kilpailua.
Heino ajaa 50-vuotiaiden sarjassa, joka on osa vet-cup-kilpailua ja ajetaan yksipäiväisenä. Lähtö on lauantaiaamuna hotelli Tallukasta, ja sinne päivä illalla päättyy. Ajokilometrejä tulee 450, joista 114 maastopätkiä.
– Reitti on sama kuin viime vuonna. Ensin ajetaan Päijänteen itäpuoli, länsipuolta palataan Tallukkaan.
V50-sarjan kilpailuun tuo lisäväriä kilpailun 27 kertaa ajanut ja kahdesti voittanut Marko Laaksonen.
– Nöyränä pitää olla, kun pääsee omien idolien kanssa ajamaan, Heino sanoo.
Viime keväänä Heino ajoi ensimmäistä kertaa läpi koko kaksipäiväisen ”Päitsin”. Silloin olosuhteet olivat kokeneidenkin kuskien mielestä vähintäänkin ihmeelliset.
– Ensimmäisenä päivänä satoi vettä, mutta lunta oli tosi paljon. Ajaminen oli puolen metrin lumessa tarpomista, mutta vesisateessa. Moni keskeytti sen vuoksi, että ei yksinkertaisesti jaksanut ajaa, Heino muistelee.
Toiseen päivään herätessä lunta oli satanut 20 senttiä. Heinon mukaan kisakuskeille liikkuminen oli tuolloin helpointa, huolto puolestaan oli ongelmissa pikkuteitä ajellessa.
– Viime vuodesta oppineena voin sanoa, että keli saattaa Päitsillä olla mitä vaan ja laittaa sekä kuskin että kaluston koetukselle.
Omien podium-sijoitusten taustalla Heino uskoo olevan hyvän yleiskunnon, hän kun sanoo harrastaneensa kaikkea mahdollista.
– Jostain kropasta se sitten löytyy, että ei hyydy. Ja luonnekin on sellainen, ettei heti luovuta. Mutta olen kyllä treenannut ja yrittänyt valmistautumisen tosissani ottaa. Vaikka kilpailuun ei lähdetäkään tosissaan, niin kunnolla kuitenkin tehdään, Heino pohtii.
Lisäksi onnistuneeseen kilpailuun tarvitaan hyvä huolto, ja vähän tuuriakin.
Tämänvuotiseen yksipäiväiseen kilpailuun Heino on valmistautunut samalla tavalla kuin viimevuotiseen kaksipäiväiseen. Toki hiihtokilometrit ovat sään vuoksi jääneet vähemmälle.
– Vastaavasti olen ajanut enemmän. Paikallinen legenda on sanonut, että hiihtämään oppii hiihtämällä ja enduroa oppii ajamaan ajamalla enduroa, niin ehkä tämä on sitten parempi, Heino lähettää terveisensä Päitsin yli 30 kertaa ajaneelle Matti Korpelalle.
Heinon torstaina Kuhmoisissa ajamien treenien perusteella Päijänteen ympäriajo tarjoaa tänäkin vuonna ”vettä, vettä ja vettä”.
– Kastumista ainakin on luvassa, mutta se kuuluu Päitsiin. Lajin ja kilpailun hienous on siinä, että sen ajankohdan vuoksi ei voi yhtään tietää, mitä huominen päivä tuo tullessaan.
Kuhmoisten enduro testin kunnossapidosta vastaava Kuhmoisten Moottorikerhon Heikki Sihto myönsi maanantaina, että säätiedotusten seuraaminen aiheutti melkein unettoman yön.
– Välillä näytti kesäkeliltä, mutta nythän tämä muuttui. Ajattelin ajaa reitin tiistaina auki, ja jos luvatut yöpakkaset pysyvät, niin sitten se on ihan jees.
Kuhmoisten ET on ”entisellä paikallaan” Puukkoisten tien varressa. Sihdon mukaan se on onneksi sellainen, jota voi tarvittaessa muutamassa tunnissa muuttaa.
– Tällä hetkellä siellä on muutama nopea tien pätkä, jotka on peilijäätiköllä ilman lunta ja lumispooria. Se on pahin kohta, Sihto kertoo.
Kilpailijoille Kuhmoisten ET on vaikea, sillä ajamisen rytmi muuttuu koko ajan. Pätkä sisältää lähes kaikkea nopeasta tienpohjasta hitaaseen kivikkoon.
Pätkälle tulevat katsojat voivat jättää autonsa Puukkoisten tien varteen Hakin soramontulta noin kilometrin eteen päin. Saman suoran varressa ovat sekä lähtö että maali.
Kuhmoisten Sanomat seuraa totta kai Päitsien tapahtumia viikonloppuna. Miten Jannella meni – sen voi lukea viikon 12 Kuhmoisten Sanomista. Näköislehden voi ostaa Lehtiluukusta.
