TEKSTI & KUVA KATJA SIRVIÖ
MITÄ SINULLE tulee mieleen lajista parkour? Sulavasti kaiteiden yli ja katolta toiselle loikkivat nuoret, käsillä seisontaa uhkarohkeissa paikoissa, seinillä kiipeily? Ei – sitä ei ole tarjolla Naisvoimistelijoiden järjestämässä talviloman jumppapäivässä tulevana lauantaina, vaikka ohjelmassa aikuisparkour lukeekin.
– Parkour on esteiden ylittämistä mahdollisimman kevyesti ja luontevasti. Tunnilla mennään esteiden yli, tehdään hyppyjä, alastuloja ja pysäytyksiä, eli parkourin elementtejä, mutta liikkeet tehdään lattiatasossa. Lajissa yhdistyvät telinevoimistelun elementit, joten jos joku haluaa rekille, niin sellainenkin voidaan pystyttää, parkouria lauantaina ohjaavat Pipsa Suominen ja Saija Luuppala kertovat.
Katoille ei siis ole tarkoitus suunnata. Ei, mutta lattialle varmasti. Käytössä olevat välineetkin, penkit, patjat, matala puomi, vievät sinne suuntaan. Köydet ja renkaat ovat myös käytössä.
– Kehon ympäri varmasti pyöritään jossain tasossa, mutta sitä ei tarvitse pelätä, että osaako tehdä kuperkeikkaa. Sitäkin voidaan varioida monella tavalla tai edetä kierinnän kautta, Suominen ja Luuppala kertovat.
Alkulämmittelyssä tarjolla on tasapainottelua ja liikkuvuusharjoitteita, joita rautakangeksi itseään tuntevienkaan ei kannata pelästyä. Oman liikkuvuuden mukaan tehdään, kaikki eivät ole letkeitä lepardeja, ohjaajat kannustavat.
Kehon ympäri varmasti pyöritään jossain tasossa.
Pipsa Suominen & Saija Luuppala
LUVASSA ON siis kaikkea muuta kuin askellusta omalla tutuksi käyneellä paikallaan.
– Meille aikuisille olisi hirvittävän tärkeää kokeilla myös jotain uutta ja joutua pois mukavuusalueelta, Luuppala muistuttaa.
Parkour-tunnin yksi ajatus onkin treenata myös ajatusmaailmaa kestävyyskunnon sijaan. Sykkeiden ei tarvitse kohota, ellei joku niin halua, vaan kehoa haastetaan eri tavalla. Ohjaajat lupailevat, että uusia lihaksia löytyy.
Myös leikkisyys, heittäytyminen ja kehtaaminen kuuluvat osaksi parkouria.
– Hikipanta tiukalla ei kannata tunnille tulla. Otetaan se asenne, että katsellaan, mihin pystytään. Kaikkea ei tarvitse osata ja mokatakin voi, Suominen toteaa.
Hikipanta tiukalla ei kannata tunnille tulla.
Pipsa Suominen
LAUANTAINA VIETETTÄVÄNÄ talviloman jumppapäivänä on tarjolla paljon muutakin kuin aikuisten parkouria. Itämaista tanssia sekä yin-joogaa ja hoivaava ääni -rentoutusta ohjaavat seuran ulkopuoliset ohjaajat, parkourin lisäksi barrepilates-tunnin ohjaaja on paikallisille tuttu, sen vetää Arja Mäkelä.
– Aika monipuolinen kattaus on tarjolla: tanssillista, liikkuvuutta, uutta ja erikoista, perus lihaskuntoa, kehonhallintaa, rentoutusta. On kiva myös meidän omille ohjaajille, että tänne saadaan välillä ulkopuolisia ohjaajia. Toivottavasti ihmiset löytävät paikalle, myös lomalaiset, Suominen ja Luuppala toteavat.
Jumppapäivät ovat kuuluneet Naisvoimistelijoiden tarjontaan jo vuosien ajan. Päivät ovat olleet suosittuja. Lisäksi niistä saadun palautteen perusteella ohjaajat suunnittelevat tulevan kauden tarjontaa. Eli jos parkour tuntuu omalta lajilta, siitä kannattaa ohjaajille vinkata.
– Tänä vuonna päädyimme ottamaan jumppapäivästä seuran ulkopuolisilta pienen maksun, jotta jäsenemme saavat vähän etua jäsenyydestään. Ja jos päivän varustusta miettii, niin aluksi tulee varmasti hiki, mutta loppupäivän rentoutukseen kannattaa ottaa lämmintä ja kuivaa päälle. Sisäkengät tai -tossut, on hyvät, mutta etenkin parkourissa mennään varmasti ilman kenkiä. Vesipullo on hyvä varata mukaan, ehkä joku eväspatukka, Suominen vinkkaa.
Kuhmoisten Naisvoimistelijoiden talviloman jumppapäivä lauantaina 28. helmikuuta yhtenäiskoulun liikuntasalissa.
