KUHMOISISSA ON AINA osattu katsoa taivaalle. Ennen vanhaan silmäiltiin pilviä ja pääteltiin, tuleeko hyvä heinäsää vai laskeeko Esteri vettä takalistostaan juhannukseen asti. Tarkkailtiin myös muuttolintuja, kunnes joku huomasi, että nykyään taivaalla liikkuu enemmän droonin kuin kuovin muotoisia kapistuksia. Katseet kiinnittyivät laitteisiin.
Kun ensimmäiset uutiset Suomeen eksyneistä drooneista alkoivat kiertää, kahvipöydissä ryhdistäydyttiin turvallisuuspoliittisiksi asiantuntijoiksi. Jonkun mielestä ilmatilassa pörräävät tiedustelulaitteet, toinen puolestaan aprikoi, olisiko kyseessä naapurin joululahjaksi saama kameralelu. Mutta varmaa on yksi asia: jos jokin lentää hiljaa ja vilkuttaa punaista valoa, siihen pitää suhtautua vakavammin kuin kunnan talousarvioon.
Valtakunnan tason poliitikotkin innostuivat ilmiöstä. Puhutaan hybridiuhasta, ilmatilan valvonnasta ja strategisesta resilienssistä – mitä ne sitten tarkoittanevatkaan. Nuo sanat vaikuttavat vähän samalta kuin auton vikavalot: tiedetään, että jotain on pielessä, mutta kukaan ei ihan tarkkaan ymmärrä mitä ja kuinka pitäisi toimia.
Kylällä turvallisuusajattelu on kuitenkin käytännönläheistä. Jos vieras auto ajaa kaksi kertaa torin ympäri, siitä keskustellaan jo viikon verran. Täällä tunnistetaan edelleen naapurin traktori äänen perusteella kilometrin päästä. Jos sitten taivaalla surisisi tuntematon laite, moni kokisi sen melkein henkilökohtaisena loukkauksena. Miten joku kehtaa ilmoista käsin tulla urkkimaan paikallisia oloja?
Nuoriso suhtautuu taivaankannen uuteen ilmiöön eri tavalla. Heille drooni ei ole uhka. Laiteellahan voi kuvata mökkivideoita, kalareissuja ja Tik-
Tokia. Kun vanhempi sukupolvi näkee ilmassa vakoilulaitteen, nuorempi väestö näkee mahdollisuuden saada hienon panoraamakuvan Päijänteestä.
Uhka ilmasta on kuitenkin saanut aikaan vielä yhden seurauksen: taivasta tarkkaillaan nyt enemmän kuin vuosiin. Se ei välttämättä ole huono asia lainkaan. On huomattu, että siellä lentävät edelleen joutsenet, haukat ja joskus taivaankannen yli liikkuu aurinkokin. Ja ehkä pieni terve epäluulokin tekee meille hyvää – kunhan muistetaan pitää suhteellisuudentaju mukana.
Kylän algoritmi
