TÄTINI KIRJOITTI runon enkelistä, joka lensi salaa taivaasta maan päälle ja mihin tuo enkeli astuikaan, siihen puhkesi orvokki kukkimaan. Runossa ihmiset ihmettelivät joka puolella kukkivien orvokkien loistoa kovin hämmästyneinä, koska oli tammikuu.
Olen ajatellut, että orvokit voisivat olla niitä hyviä asioita, sanoja ja tekoja, joita teemme ja sanomme toisillemme. Kun joku auttaa apua tarvitsevaa tai sanoo toiselle kannustavia sanoja, hyvän mielen myötä voi tuntua siltä kuin orvokit puhkeaisivat kukkaan.
Tämä meneillään oleva paastonaika ja sunnuntaina oleva Marian ilmestyspäivä kertovat Jumalan rakkaudesta ja Hänen ihmeellisestä suunnitelmastaan. Jumala antoi Jeesuksen kärsiä ja kuolla puolestamme, jotta saamme kaiken anteeksi ja voimme luottaa Jumalan rakkauteen ja huolenpitoon kaikissa elämänvaiheissa.
Tietoisuus Jumalan hoidosta voi antaa turvallisen mielen silloinkin, kun murheet ja huolet vaivaavat. Oma mieli helposti murehtii asioita, mutta saamme kuitenkin epävarmuuteen lupauksen siitä, että kaikki asiat ovat Jumalan käsissä. Varmuus siitä, että Jumala on lähellä pitämässä huolta voi kasvattaa ajatuksiimme toivon orvokkeja.
Me saamme jakaa Jumalan rakkautta toisillemme eri tavoin. Se ei ole aina helppoa, mutta voimme opetella sitä. Runon enkelikin väsähti, kun kiireiset ihmiset talloivat orvokit jalkoihinsa ja enkelillä riitti orvokkien lakaisemista.
Väliin lähimmäisestä huolehtiminen voi olla monesta syystä vaikeaa. Jumala toimii kuitenkin meidän ihmisten kautta ja joskus vastaantulijan hymy, vaikean asian sopiminen tai ystävän puhelinsoitto saavat mielen iloiseksi ja orvokitkin kukkimaan.
Siunausta ja kevättalven valoa paastonaikaan! Toivottavasti hyvän mielen ”orvokkejakin” löytyy!
Tarja Vesikallio
