Ajankohtaista | Asuminen | Elinvoima | Kunta | Tilaajille | Uutiset

Kaikkea ei voi olla, muistuttaa Sami Ylipihlaja – kunnan pitää profiloitua selkeästi

Sami Ylipihlaja työskenteli 3,5 vuotta Tampereen kaupungin työhyvinvointipäällikkönä....
Sami Ylipihlaja työskenteli 3,5 vuotta Tampereen kaupungin työhyvinvointipäällikkönä. Hän uskoo siellä muodostettujen henkilökohtaisten suhteiden olevan arvokkaita kunnanjohtajan työn kannalta, mutta muistuttaa, että yhteistyötä pitää tehdä asioissa, joista hyötyvät kaikki. Itseään Ylipihlaja kuvailee mutkattomaksi persoonaksi, joka haluaa pitää kynnyksen kuntalaisiin matalana ja joka pitää sparraavista keskusteluista, joissa asioita pöyhitään eri kanteilta.

TEKSTI & KUVA KATJA SIRVIÖ

FRISBEEGOLFRADAT KERTOVAT aina jotain myös siitä kunnasta, jonka alueella rata on. Esimerkiksi maasto, siisteys, ilmapiiri ja paikallisten harrastajien kädenjälki vaihtelevat paikkakunnasta toiseen. Näin väittää tuleva kunnanjohtaja Sami Ylipihlaja, joka tultaneen näkemään frisbeegolfin parissa myös Kuhmoisissa.

Skeittaaminen puolestaan rupeaa olemaan taaksejäänyt harrastus.

– Siitä lajista on näytöt annettu 1980-90 -lukujen taitteissa. Nykyään pitää tehdä riskien hallintaa. Skeittilauta on kulkuneuvo ja stressinpoistaja, ja jos lähden lasten kanssa skeittipuistoon, niin otan kyllä laudan mukaan, Ylipihlaja kertoo.

Musiikki sen sijaan on isossa roolissa Ylipihlajan elämässä edelleen, ja sekä treenikämppä että studio on tarkoitus siirtää Kuhmoisiin jossain vaiheessa.

– Nämä ovat ne viranhaltijatyön vastapainot – kulttuuri, musiikki ja liikunta. En paljon tuijottele ruutuja ja istuskele vapaa-aikana, vaan tykkään tehdä asioita, Ylipihlaja kertoo.

Vapaa-aikapalvelut voidaan nähdä veto-, elin- ja pitovoimaa sekä viihtyvyyttä lisäävinä tekijöinä, joilla vahvistetaan kuntabrändiä.

Sami Ylipihlaja

YLIPIHLAJA ON tehnyt tähänastisen työuransa paikkakunnilla, joilla äkkiseltään vilkaistuna ei ole mitään yhteistä Kuhmoisten kanssa. Kaikista työnkuvista löytyy kuitenkin jotain, mistä Ylipihlaja uskoo olevan hyötyä alle 2 000 asukkaan pirkanmaalaista pikkukuntaa johdettaessa.

– Ylöjärvellä ja Huittisissa kokonaisuudet, joista vastasin, olivat aika lailla samaa kokoluokkaa Kuhmoisten kuntaorganisaation kanssa, hän huomauttaa.

Vuoden kestänyt kehittämispäällikön viransijaisuus Riihimäellä oli hyvä yleiskatsaus pienen kaupungin toimintoihin. Sitä seurannut vapaa-aikajohtajan pesti Ylöjärvellä puolestaan osoitti sen, miten vapaa-aikapalveluilla voidaan konkreettisesti parantaa kaupungin elinvoimaa sekä asukkaiden hyvinvointia.

– Vapaa-aikapalvelut voidaan nähdä veto-, elin- ja pitovoimaa sekä viihtyvyyttä lisäävinä tekijöinä, joilla vahvistetaan kuntabrändiä. Ne ovat myös asioita, joita kunnan on mahdollista hoitaa yrittäjävetoisesti tai yhdistysten vetäminä, Ylipihlaja toteaa.

Hän on tottunut toimimaan sekä yrittäjien että yhdistysten kanssa, ja toimintafilosofiaan kuuluu eri tekijöiden aktivointi ja heidän toimintansa mahdollistaminen.

– Ylöjärvi sai kuntaliitosten seurauksena monta kylää ja 3 500 kesäasuntoa lisää. Silloin käynnistimme kuntalaisten osallistumista vahvistavan asukaslautakunnan, jonka toiminta pyrittiin pitämään niin epäformaalina kuin mahdollista. Jaoimme talkoorahaa, joka ei edellyttänyt mitään rakennetta takana, vaan yksittäiset ihmisetkin saattoivat saada tukea niin asioihin, jotka kehittivät omaa ympäristöä. Jotain sellaista voisi ajatella tehtävän Kuhmoisissakin.

Sami Ylipihlaja haluaisi tuoda julkisuuteen tarinoita siitä, miten maallemuutto on saatu onnistumaan, miten elämänlaatu on sen myötä noussut ja minkälaista on työskennellä Kuhmoisissa.

HUITTISISSA YLIPIHLAJA toimi hallintojohtajana. Hän kuvailee Huittista Kuhmoisten kaltaiseksi “selvästi asukaslukuaan suuremmaksi toimijaksi”. Myös liikenteelliset haasteet ovat yhtenäisiä – onhan Huittinen yhtä kaukana omista lähikaupungeistaan Turusta, Porista ja Tampereesta kuin Kuhmoinen omistaan.

– Huittisissa pohdimme myös sitä, miten saamme ihmiset tulemaan keskustaan ja jalkautumaan käyttämään palveluita. Junailin katutaideprojektin, jonka ideana oli houkutella ihmisiä. Se toteutettiin pienellä budjetilla, paikallisia taideharrastajia, yhdistyksiä ja yrityksiä osallistamalla, Ylipihlaja kertoo. Konsepti toimi ja lopulta siitä tultiin tekemään juttu puoli yhdeksän uutisiin.

Verorahojen käytön minimointi on myös yksi Ylipihlajan filosofioista. Hän maksimoi mieluummin erilaisten avustusten ja tukien käytön, mutta vain hyviin ja kantaviin ideoihin.

Huittinen on suomalaisella kuntakentällä erikoisuus, sillä kunnassa ei ole käytännössä yhtään järveä. 

– Naapurikunnassa Säkylässä puolestaan on hienot hiekkarannat, mutta heidän liikenteellinen sijaintinsa on huono. Ideana onkin tunnistaa, mitä meillä on tarjota, mitä ei ole, ja löytyvätkö puuttuvat asiat läheltä. Kaikkea ei voi olla samaan aikaan, vaan pitää profiloitua selkeästi, Ylipihlaja sanoo.

Viesti, mikä kunnasta annetaan, pitää olla mietittyä, mutta niin, että se ei tunnu feikiltä tai päälleliimatulta.

Sami Ylipihlaja

MUUTTOLIIKENTEEN LISÄÄMISESSÄ Kuhmoisten suuntaan Ylipihlaja näkee kaksi reittiä: Asumismahdollisuuksien, ympäristön ja kunnan palveluiden tulee olla niin houkuttelevat, että ihmiset haluavat asua täällä, vaikka työpaikka olisi naapurikunnan puolella. Toinen tie on se, että työpaikka syntyy Kuhmoisiin – olkoonkin se paikallista väestöä palvelevaa tai sitten paikkariippumatonta.

– Meidän on pidettävä vireillä ajatusta siitä, että voisiko kausiasukas pyörittää yritystoimintaansa Kuhmoisista käsin. Kaupunkiseudulla on työntäviä tekijöitä ja moni haaveilee, siitä, että voisi herätä niemennokasta linnunlauluun.

Ylipihlaja tunnistaa elämyksellisyyden ja tarinoiden merkityksen kuntamarkkinoinnissa. Hän haluaisikin tuoda julkisuteen case-esimerkkejä siitä, miten maallemuutto on saatu onnistumaan, ja miten sen myötä elämänlaatu on noussut ja ehkä rahaakin vapautunut käyttöön. 

– Samanlaisia tarinoita haluaisin yksittäisiltä ihmisiltä kuntaorganisaatiosta. Esimerkiksi kaupungissa varhaiskasvatuksen työntekijät kipuilevat työhyvinvoinnin kanssa. On liikaa lapsia, vaativia huoltajasuhteita, pitkiä työmatkoja. Voisimme kuvata sitä, miten iso ero on työskennellä Kuhmoisissa päivähoidon parissa kuin kaupungissa. Sama työ, samat tavoitteet, mutta eri työskentely-ympäristö, kertoo Ylipihlaja esimerkin.

– Viesti, mikä kunnasta annetaan, pitää olla mietittyä, mutta niin, että se ei tunnu feikiltä tai päälleliimatulta.

Haluan olla paikassa, jonka mahdollisuuksiin uskon.

Sami Ylipihlaja

SAMI YLIPIHLAJA kertoi helmikuussa Kuntalehdelle, että kunnanjohtajan työ on ollut hänen tähtäimessään jo pitkään. Pelkkä virka ei kuitenkaan houkutellut, vaan ympäristön piti olla oikea. Kuhmoinen oli pistänyt silmään jo pari vuotta sitten, kun Aamulehti kertoi kunnista, jotka nostavat juhannuksena eniten väkilukuaan.

– Haluan olla paikassa, jonka mahdollisuuksiin uskon. Täällä on elävä keskusta, paljon vireitä kyliä ja positiivista yhteisöllistä draivia yhdistettynä upeisiin luontokohteisiin, Ylipihlaja kertoo.

Ilmeisesti Kuhmoisten kunta näyttäytyy tulevalle johtajalleen kuten frisbeegolfratansa, tai ainakin voi sellaiseksi tulla: hyvämaineiseksi – lähes parhaaksi A-ryhmäläiseksi.

Työkokemus
2004 projektisihteeri, Orimattilan kaupunki
2005 kehittämispäällikkö, Riihimäen kaupunki
2006-2019 vapaa-aikajohtaja, Ylöjärven kaupunki
2019-2022 hallintojohtaja, Huittisten kaupunki
2022-2026 työhyvinvointipäällikkö, Tampereen kaupunki

KategoriatAjankohtaistaAsuminenElinvoimaKuntaTilaajilleUutiset

Kommentoi

Nimi ja sähköpostiosoite tulee vain toimituksen käyttöön. Lähettämällä kommentin, olet lukenut ja hyväksynyt tietosuojaselosteen.