HUOLESTUMINEN, HUOLENAIHEEN tunnistaminen, rajaaminen; eri asioiden erottelu toisistaan. Pohdinta, voinko vaikuttaa tunnistettuihin huolenaiheisiin ja jaottelu niihin, joihin voin vaikuttaa sekä niihin, joihin en voi.
Toimintakeinojen tunnistaminen huolenaiheiden edellyttämällä tavalla. Huolenaiheen seurauksien pohdinta, itselle ja muille. Tunnistettujen toimintakeinojen seurauksien pohdinta, itselle ja muille. Keinojen suhteuttaminen huolenaiheisiin, sekä toiminnan seurauksiin. Toiminta huolenaiheen ratkaisemiseksi.
Lukijaposti: ”Pitäisikö huolestua?” ja siitä seurannut keskustelu on esitellyt paljon huolenaiheita. Tässä joitain niistä: jätevedenpuhdistamon (jatkossa JVP) puhdistusteho, JVP:n investointien tehokkuus ja oikeellisuus, kunnan taloudenpidon laillisuus, kunnan kyky vastata tiedonantopyyntöihin.
Aiheet ovat vakavia, sellaisistakin pitää voida keskustella, mutta voisiko keskusteluissa pyrkiä henkeen, joka vie eteenpäin ja edistää paremman huomisen rakentamista.
Kunnan etuja ovat puhdas luonto ja toimivat prosessit sekä tehokas ja tarpeen mukainen rahankäyttö. Kunnan etu ovat myös aktiiviset ja motivoituneet ihmiset, niin kunnan asukkaina tai vain asioista kiinnostuneena, mutta etenkin työntekijöinä. Mikä on kulloinkin kenenkin tavoite, ei aina välity sellaisenaan muille. Näkemykseni mukaan aiemmin mainitussa keskustelussa annetaan ymmärtää, että asioita tehdään toistuvasti väärin ja ketään muuta ei kiinnosta, ruokitaan tyrmistystä, joka johtaa näkemysten eriytymiseen, joka ajaa ihmisiä erilleen ja on omiaan heikentämään luottamusta.
Alla olevat kommentit lainauksiin ovat täysin omiani, enkä ole niihin liittyviä tietoja kunnasta tarkentanut.
Lainaukset: ”Lukijapostia: Pitäisikö huolestua?” 4.2.2026
”Toimitetuissa ostolaskuissa investoinneiksi on kirjattu myös asioita kuten Elenian sähköliittymälasku, oven hätäkorjaus, putkiston painehuuhtelu, lietekuormat, kuoritun asfaltin kuljetus ym. Siis selviä käyttömenoja.”
”Lisäksi saimme tekniseltä johtajalta tiedon, että Papinsaaren jätevedenpuhdistamon investointikustannuksiksi on tiliöity muun muassa palkkoja.”
Kyseessä voisi olla kirjausvirhe, mutta jos investoinneista johtuen putkistoa/altaita on jouduttu tyhjentämään, näin se kaiketi kirjattaisiin. Kuoritun asfaltin kuljetus – niitä on varmaan paljon verkoston korjauksien yhteydessä (käyttötalous), mutta JVP:n tontille on rakennettu uusi valvomo/sosiaalitila, meniköhän sen alta asfalttia? Sähköliittymälasku, jos kyseessä olisi sähkönsiirto eli kulutuslasku kai tietopyynnön vastaanottaja olisi kirjoittanut niin, mutta sähköliittymän hankkiminen on kertaluontoinen meno. Lopuksi, eikö olisi positiivista, jos joitain investointeihin liittyviä töitä voisi tehdä oma henkilöstö?
Lainaukset kommentista: ”Ei jäädä menneisiin, vaan tästä eteenpäin” 17.2.2026 klo 16:32, (kommentti julkaistu lukijapostiin ’Vastine Kuhmoisten Sanomissa 11.2. julkaistuun lukijapostiin ”Pitäisikö huolestua” ’ 14.2.2026)
”Alkuperäisen Pitääkö huolestua -kirjoituksen jälkeen kunnasta lähetettiin lisää ostolaskuja. Siis 3 kk tietopyynnöstä! Aiemmin syynä vastausviivästyksiin kerrottiin olevan, että kunnalla ei ole pääsyä kirjanpitoon ennen vuotta 2023. (Vaikka kirjanpitolain kirjanpitoaineiston säilyttämistä koskevat säännökset sanoo selvästi, että tilinpäätös, kirjanpidot, tositteet ja muu kirjanpitoaineisto on säilytettävä siten, että niiden tarkastelu on mahdollista ilman aiheetonta viivettä.)”
”Jälkilähetyksessä oli lisäksi useita laskuja puhdistamon toiminnan tarkkailusta ja konsultoinnista. Eli jos aiemmin näytti siltä, että joka neljäs puhdistamoon laitetuista euroista käytettiin konsulttipalkkioihin, kasvaisi konsultoinnin osuus vielä tästä, jos joku vielä kerran viitsisi ynnätä yhteen saadut laskut.”
Jos ymmärrän oikein, vastaanottajalle kerrottiin, että toimituksessa on puutteita. Siitä huolimatta luvut summailtiin yhteen ja voivoteltiin lopputulosta. Voisiko aiheellisena viiveenä pitää esimerkiksi äkillisestä henkilöstövajeesta johtuvaa tilapäistä tietojen katseluoikeuksien puuttumista? Mielestäni materiaalin säilyttämisvelvoitteen laiminlyömisen mahdollisuuden poistaa puuttumaan jääneen materiaalin toimittaminen myöhemmin. Myöhemmän toimituksen saavuttua näyttää kiinnostus ”salapoliisityöhön” hiipuvan.
On totta, ettei kunnalla ollut tarvittavaa osaamista aloittaakseen JVP:n prosessin parantamiseen tähtääviä investointeja. Tarvittiin osaamista ja konsultti on sellainen paketti, jossa osaamista voidaan hankkia. Pelkkä rahan kaataminen JVP:n prosessiin ei tuota pikavoittoja, mutta niitähän voi metsästää, vaikka tekemällä aloitteita asioista, jotka ovat jo investointilistalla.
Aiemmin luulin, että tapa tavoitteeseen pääsemiseksi muotoutuu, kun tavoite on todettu saavuttamisen arvoiseksi. Nyt näen, että samat tavoitteet voidaan saavuttaa monin eri tavoin ja tarinankerronta tavoitteen myymiseksi on avain tavoitteen toteutumiselle. Toisille tuntuu tarinoiden henkilöt tai roolisuoritusten näkyvyys nousevan tärkeämmiksi, kuin itse tarina, saati tavoite.
Kunnassamme on päättäjiä, jotka ovat itse ilmaisseet ja näyttäneet halunsa tehdä ns. oppositiopolitiikkaa. Pyydän, tehkää sitä erimieltä olevia tai valtaapitäviä päättäjiä vastaan, älkää viranhaltijoita tai työntekijöitä vastaan.
Pekka Pitkäranta
4 kommenttiaKommentoi
Pekka Pitkäranta kirjoitti 22.2. ansiokkaasti siitä, miten huolia tulisi käsitellä harkiten ja rakentavasti. Siitä on helppo olla samaa mieltä: keskustelun sävyllä on merkitystä. Kirjoituksessa esitettiin kuitenkin useita mahdollisia selityksiä esiin nostetuille epäselvyyksille – kirjausvirheistä investointien luonteeseen ja tietopyyntöjen viivästymisen syihin. Nämä ovat rationaalisesti mahdollisia. Mutta keskustelu ei etene pelkillä mahdollisuuksilla. Siksi olennainen kysymys kuuluu: onko näiden esitettyjen selitysten paikkansapitävyyttä selvitetty tai aiotaanko selvittää? Huoli ei vähene sillä, että sille löydetään teoreettinen selitys. Huoli vähenee, kun asia tutkitaan ja tulos kerrotaan avoimesti. Se ei ole vastakkainasettelua, vaan yhteisen luottamuksen vahvistamista. Kriittinen kysymys ei ole hyökkäys. Se on osa kunnan normaalia itsekorjaavaa mekanismia. Luottamus syntyy siitä, että kysymyksiin vastataan – ei siitä, että kysymistä pidetään ongelmana.
Olisiko alkuperäisillä huolestujilla ollut mahdollista lähestyä tiedon lähteitä, eikä ensimmäisenä avauksena huomiohakuisesti ihmetellä mahdollisia murheita lehden palstalla? Vai onko tämä vastuullinen paikkansa pitävyyden selvitysvelvoite vain valinnainen ja muilta edellytettävä toimintatapa? Se, että itselle syntynyttä huolta jakaa, ei lähtökohtaisesti vähennä huolta, vaan lisää sitä. Etenkin tilanteessa, jossa itsellä ei välttämättä ole tietoa asioiden todellisesta tilasta. Ei välttämättä tehokkaimmalla tavalla palvele kokonaisuutta, avoin yksipuolinen pelon lietsominen, vaikka se pakottaisikin vastuutahot reagoimaan ja jakamaan oikeaa tietoa. Tämä keskustelu ei ole puhdistanut desiäkään jätevettä tai tehostanut investointien oikeellisuutta, mutta on sitonut myös kunnan henkilöstön resursseja. Toki toivon, että tästäkin keskustelusta oppivat kaikki siihen osallistuneet ja sivusta seuranneet.
Asioita voidaan kyseenalaistaa sekä tietopyyntöjä pyytää kunnalta. Mutta tulisi muistaa tällaisia toimenpiteitä tehdessä miltä ne näyttävät ulospäin ja miltä ne tuntuvat niistä, jotka kyseistä työtä tekevät parhaansa mukaan. Uskoisin, että henkilöstö pyrkii hyvään lopputulokseen, mutta pienen kunnan resurssit ovat aina pienemmät kuin isojen kaupunkien. Jatkuva tietopyyntöjen esittäminen myös usein hidastaa jo tekeillä olevia töitä, joten toivoisin, että tietopyyntöjä tehtäisiin myös harkiten.
Keskustelussa on muistutettu, että kunnan työntekijät tekevät työnsä parhaansa mukaan ja että pienen kunnan resurssit ovat rajalliset. Tähän on helppo yhtyä. On myös mahdollista, että tietopyyntöjen määrä on tuntunut raskaalta ja että asioita olisi voitu selvittää toisinkin. Mutta yksi asia ei muutu näistä oletuksista huolimatta. Jos jätevedenpuhdistamon päästöt ylittävät ympäristöluvan rajat, kyse ei ole enää siitä, kuka kysyy tai millä tavalla kysyy. Kyse on siitä, että tilanne on saatava lupaehtojen mukaiseksi. Silloin avoin selvittäminen ei ole kenenkään työn arvostelua, vaan myös työntekijöiden kannalta reilu ratkaisu. Epävarmuus ja epäily poistuvat vasta silloin, kun asiat todetaan yhdessä faktojen pohjalta. Lopulta tavoite näyttää olevan kaikilla sama: puhtaampi Päijänne ja toimiva puhdistamo.