Pääkirjoitus

Pääkirjoitus: Velvollisuuksia oikeuksien kaveriksi?

Kirjoittaja on Kuhmoisten Sanomien toimittaja.
Kirjoittaja on Kuhmoisten Sanomien toimittaja.

Suomen metsistä noin 60 prosenttia on yksityisessä omistuksessa. Omistaminen ei ole pelkästään puiden halailua, se on niiden ja kasvun säännöllistä tarkkailua, mahdollisiin tuholaisvahinkoihin puuttumista, pelkoa myrskytuhoista sekä säännöllisesti toistuvaa hoitotyötä – joko itse tehtynä tai ostettuna palveluna.

Samaan aikaan kuka tahansa saa mennä metsään ja nauttia sen tarjoamasta tunnelmasta sekä marja- ja sienisaaliista.

Omaisuudensuoja on ihmisoikeus, ja koskee myös metsiä. Euroopan parlamentti yrittää tasaisin väliajoin ohjailla jäsenmaidensa metsätaloutta. Syyskuussa parlamentin maatalous- ja ympäristövaliokunnat kumosivat komission ehdotuksen metsien monitoroinnista. Sen halutaan pysyvän erossa jäsenmaidensa metsistä.

Metsien vahvan omaisuudensuojan tarpeellisuutta kyseenalaistetaan, kun puhutaan luontoarvoista. Luontoan johtava konsultti Johanna Haapala pohtii tekstissään Luontoan verkkosivuilla, tulisiko omaisuudensuojaan sisällyttää oikeuksien lisäksi enemmän velvollisuuksia, jotta luontokato saataisiin pysäytettyä. Haapala käyttää esimerkkinä kuusitiaista, jonka pesäpuun metsänomistaja saa halutessaan kaataa, vaikka itse lintu on rauhoitettu.

Paikallisten asiantuntijoiden mukaan metsänomistajat eivät suhtaudu luontoarvoihin välinpitämättömästi. Päin vastoin, arvoja vaalivia tekoja tehdään vapaaehtoisesti ja etukäteen silloinkin, kun ne eivät suoraan vaikuta metsän tuottavuuteen tulevaisuudessa.

Metsäpitäjässä raha ja luontoarvot kulkevat hyvässä yhteisymmärryksessä. Samanlainen konsensus lienee löydettävissä muuallakin valtakunnassa, kunhan tietoa jaetaan riittävästi, ja keskustelua käydään toista osapuolta kunnioittaen. Suomen valtiolla ei ole varaa mihinkään muuhun.

Katja Sirviö

KategoriaPääkirjoitus

Yksi kommenttiKommentoi

  • Velvollisuuksia ja oikeuksia, mutta myös vastuuta.18:48

    Velvollisuuksia ja oikeuksia, mutta myös vastuuta. Pienpuun runsaus, vanha tuttu huoli. Se huoli oli aikoinaan myös Kuhmoisissa. Kannattaa lukea metsänhoidosta Maaseudun Tulevaisuus lehden artikkeli https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/metsa/46f24efa-b6e8-5330-b00f-950e5ae92d43 Metsänhoidollisesta näkökulmasta yritettiin Kuhmoisissa kunnan tuella kuntalaisia työllistävää yritystoimintaa. Siinä kävi huonosti ja kaikille tuli paha mieli. Asiasta saa viitteitä lukemalla artikkeli: https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/uutiset/3d0efdde-a481-5274-829c-bbbc625fcc12 Se mitä artikkelissa kerrotaan metsäyhtiöltä syyksi, ei pidä paikkaansa ollenkaan. Velvollisuuksia ja vastuuta tulisi olla metsäyhtiöllä, jonka kotisivuilla on maininta: "Tunnemme vastuumme" Onko se unohtunut, koska Kuhmoisten kunnalle totuutta ei ole koskaan kerrottu? Jorma Fagerroos Merikarvia

Kommentoi

Nimi ja sähköpostiosoite tulee vain toimituksen käyttöön. Lähettämällä kommentin, olet lukenut ja hyväksynyt tietosuojaselosteen.