Suomen metsistä noin 60 prosenttia on yksityisessä omistuksessa. Omistaminen ei ole pelkästään puiden halailua, se on niiden ja kasvun säännöllistä tarkkailua, mahdollisiin tuholaisvahinkoihin puuttumista, pelkoa myrskytuhoista sekä säännöllisesti toistuvaa hoitotyötä – joko itse tehtynä tai ostettuna palveluna.
Samaan aikaan kuka tahansa saa mennä metsään ja nauttia sen tarjoamasta tunnelmasta sekä marja- ja sienisaaliista.
Omaisuudensuoja on ihmisoikeus, ja koskee myös metsiä. Euroopan parlamentti yrittää tasaisin väliajoin ohjailla jäsenmaidensa metsätaloutta. Syyskuussa parlamentin maatalous- ja ympäristövaliokunnat kumosivat komission ehdotuksen metsien monitoroinnista. Sen halutaan pysyvän erossa jäsenmaidensa metsistä.
Metsien vahvan omaisuudensuojan tarpeellisuutta kyseenalaistetaan, kun puhutaan luontoarvoista. Luontoan johtava konsultti Johanna Haapala pohtii tekstissään Luontoan verkkosivuilla, tulisiko omaisuudensuojaan sisällyttää oikeuksien lisäksi enemmän velvollisuuksia, jotta luontokato saataisiin pysäytettyä. Haapala käyttää esimerkkinä kuusitiaista, jonka pesäpuun metsänomistaja saa halutessaan kaataa, vaikka itse lintu on rauhoitettu.
Paikallisten asiantuntijoiden mukaan metsänomistajat eivät suhtaudu luontoarvoihin välinpitämättömästi. Päin vastoin, arvoja vaalivia tekoja tehdään vapaaehtoisesti ja etukäteen silloinkin, kun ne eivät suoraan vaikuta metsän tuottavuuteen tulevaisuudessa.
Metsäpitäjässä raha ja luontoarvot kulkevat hyvässä yhteisymmärryksessä. Samanlainen konsensus lienee löydettävissä muuallakin valtakunnassa, kunhan tietoa jaetaan riittävästi, ja keskustelua käydään toista osapuolta kunnioittaen. Suomen valtiolla ei ole varaa mihinkään muuhun.
Katja Sirviö
2 kommenttiaKommentoi
Velvollisuuksia ja oikeuksia, mutta myös vastuuta. Pienpuun runsaus, vanha tuttu huoli. Se huoli oli aikoinaan myös Kuhmoisissa. Kannattaa lukea metsänhoidosta Maaseudun Tulevaisuus lehden artikkeli https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/metsa/46f24efa-b6e8-5330-b00f-950e5ae92d43 Metsänhoidollisesta näkökulmasta yritettiin Kuhmoisissa kunnan tuella kuntalaisia työllistävää yritystoimintaa. Siinä kävi huonosti ja kaikille tuli paha mieli. Asiasta saa viitteitä lukemalla artikkeli: https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/uutiset/3d0efdde-a481-5274-829c-bbbc625fcc12 Se mitä artikkelissa kerrotaan metsäyhtiöltä syyksi, ei pidä paikkaansa ollenkaan. Velvollisuuksia ja vastuuta tulisi olla metsäyhtiöllä, jonka kotisivuilla on maininta: "Tunnemme vastuumme" Onko se unohtunut, koska Kuhmoisten kunnalle totuutta ei ole koskaan kerrottu? Jorma Fagerroos Merikarvia
Edelliseen kommenttiini ja Katja Sirviön pääkirjoitukseen liittyen: ”Metsäpitäjässä raha ja luontoarvot kulkevat hyvässä yhteisymmärryksessä” Lausunto kirjaa varten, Hannu Weijo 25.05.2024: ”Muistan olosuhteet Lockwood-projektin alkamisaikaan. Kunnan työttömyysprosentti oli 1990-luvun laman jälkeen huikeat n. 25%. Pienpuulle ei ollut kysyntää markkinoilla ja metsät kärsivät harvennusten puutteesta. Paineet työpaikkojen aikaansaamiseen olivat kovat luottamushenkilöillä, heiltä kunnallisjohdolle ja edelleen kehitysyhtiölle. Sillä varmaan oli heitetty tämä maininta, että olisin "päätäni lyhyempi", jos tulosta ei tule. Ainakin puoliksi vitsiksi se oli varmaan tarkoitettu, mutta minä otin sen vakavasti” *** Jämsek Oy:n tj. Hannu Weijo oli vaadittu saada minut tulemaan Kuhmoisiin, jotta saadaan työpaikkoja kuntaan ja Kuhmoisten alueen metsiä hoidettua. Tulin Kuhmoisiin. Otin tehtäväni vastuullisesti sekä vakavasti. Yhteistyön seurauksena Kuhmoisten kunnan aktivoima ja rahoittama hanke sai ilmaa siipiensä alle vuoden 1999 lopussa. Kuhmoinen sai laajaa positiivista näkyvyyttä kotimaassa ja ulkomailla. Se loi pohjan laajalle taloudelliselle yhteistyölle Suomessa ja ulkomailla. *** INNOSUOMI ennustaa tulevaisuuden tekniikkaa: https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000001326448.html *** Professori Lauri Hautamäen 11.1.2022 myöntämällä luvalla julkaistaan tässä yhteydessä seuraava lainaus kirjasta Maaseudun menestyjät: ”Kunta voi olla myös suoranaisesti mukana yrityksen perustamisessa kuten Lock-Wood Kuhmoinen Oy:n tapauksessa. Lock-Wood Kuhmoinen Oy on perustettu vuonna 1996 Kuhmoisiin ja aloitti varsinaisen tuotannollisen toimintansa vuonna 1998. Väliaikana yhtiö toteutti vaativan kehitystyön pienpuun hyödyntämiseksi liimapuun raaka-aineena. Yhtiön kehittämällä menetelmällä pienpuu voidaan jalostaa erikoisliimapuuksi prosessinomaisella välivaiheettomalla tuotannolla. Ratkaiseva merkitys yrityksen perustamiselle on ollut Kuhmoisten kunnan panos” *** Kuhmoisten kunnan päättäjät eivät uskoneet varoitustani puukartelli asiasta 1997-2004, josta tiesin. Kunnan panos menetettiin. Päättäjät menettivät lopullisesti uskonsa kunnan panostamaan Lock-Wood hankkeeseen. Sopimusosapuoli teki oharin. Vuosien työn tuloksena voidaan todistaa syy. Se tulee osittain ilmi seuraavasta artikkelista: https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000001857523.html Kuhmoisten kunta ja kuntalaiset tarvitsevat rehellisen tiedon vuoden 2000 esisopimuksen todellisesta syystä. Perustelu vaatimukseen: "Tunnemme vastuumme" https://www.metsagroup.com/fi/uutiset-ja-julkaisut/artikkelit/tunnemme-vastuumme/ Jorma Fagerroos Merikarvia