TEKSTI & KUVAT KATJA SIRVIÖ
UPM LOPETTAA paperintuotannon Kaukaan tehtaalla. Kontio keskeytti sahauksen loppuvuodeksi. Stora Enson puunhankinnassa uusi säästökuuri. Metsä Group vähentämässä jopa 540 työpaikkaa Suomesta.
Edellä mainitut otsikot ovat poimintoja lokakuun ajalta. Ja samalta on näyttänyt uutisointi ennen lokakuutakin – valtamedian mukaan metsäteollisuus syöksyy kovaa vauhtia alaspäin, eikä käännettä ole näkyvissä.
– Hetki on huono. Sellun hinta on tippunut ja raaka-aine on kallista. Firmoilla on yt-neuvotteluita, meilläkin on viiden vuoden välein ollut. Organisaatioita puhdistetaan, mikä on ihan hyväkin, metsäasiakasvastaava Matti Lantto UPM:ltä toteaa.
Mutta.
– Tämä on perinteistä pörssiyhtiöiden hommaa. Mikä menee alas, tulee myös ylös. Sen verran olen ehtinyt nähdä, 35 vuotta UPM:llä työskennellyt Lantto toteaa.
Hänen arvionsa mukaan viidesosa Suomen vientiarvosta tulee yhä metsäalalta.
Sitten on vielä isompi mutta.
– Metsän omistamisen alamäki ei ole alkanutkaan. Kevääseen asti puun hinta nousi historiallisen korkealle Suomessa, Lantto jatkaa.
– Metsänomistajien kannaltahan tilanne on kohtuullisen hyvä, ja on ollut sitä viimeiset vuodet. Puun hinnassa on eletty jonkin sortin suhdannehuippua, joskin syksyn tullen hinnat ovat tulleet aavistuksen verran alas, metsäasiantuntija Antti Lättilä MHY:ltä sanoo.
– Puukauppaa tehdään ja puuta korjataan koko ajan. Pidemmällä aikajänteellä tarkastellen puun hinta on hyvällä tasolla. Siinä mielessä tilanne ei ole niin huono kuin mitä lehdistä voisi päätellä, Metsä Groupilla metsäomaisuudenhoitajana työskentelevä Juhani Savijärvi toteaa.
KYSYTTÄESSÄ, MIKÄ metsäalalla tällä hetkellä puhuttaa, Kuhmoisten Sanomien haastattelemasta asiantuntijakolmikosta jokainen nostaa esiin ilmastonmuutoksen.
– Ilmasto muuttuu, ei se mitään höpöpuhetta ole, Lantto toteaa.
– Se näkyy luonnossa. Kirjanpainajatuhoista keskustellaan eniten, Lättilä kertoo.
Kirjanpainajakuoriainen on pieni, alle puolen sentin kokoinen tuholainen.
– Se on siirtynyt etelästä vähitellen ylöspäin. Se tappaa kuusen nopeasti, eikä puulla sen jälkeen ole jalostusarvoa. Kevät ja kesä ovat niin lämpimiä, että kirjanpainaja voi tehdä kaksikin sukupolvea kesässä ja levitä ahkerasti, Lantto jatkaa.
Kirjanpainajan tuhot ovat helposti havaittavissa: kuusesta tippuu kuori ja rungossa on reikiä. Ainoa torjuntakeino on hakata vahingoittuneen puun ympäriltä reilumpi alue puhtaaksi.
Lättilä muistuttaa, että kirjanpainajat iskevät helpommin vanhaan metsään, jossa puilla ei ole enää vastustuskykyä. Vanhojen kuusikkojen uusiminen ajoissa auttaa, samoin niiden säännöllinen tarkkailu.
Toinen ilmastonmuutoksen aiheuttama kiusa ovat leudot talvet.
– No, siihen on jo melkein totuttu, että tuleva talvi on aina edellistä huonompi, Savijärvi sanoo.
Leudot talvet ja roudaton maa tekevät talvella tehtävät harvennustyöt vaikeiksi. Pehmeään maahan jää koneista syvät urat, puiden juuret kärsivät ja tyvilaho lisääntyy. Lättilän mukaan osa talviharvennuksista voi olla järkevää tehdä kesällä, jolloin ajourien havuttaminen on tärkeää.
– Ja on se tärkeää talvellakin. Taitavat konemiehet osaavat tehdä ihmeitä, etteivät juuret vaurioidu, hän toteaa.
Metsiä kaatavat myrskyt ovat nekin ilmastonmuutoksen seurausta. Lättilän mukaan metsätalouden toimenpiteitä pyritään suunnittelemaan niin, että myrskyille otollisia paikkoja ei maastoon jäisi. Harvennushakkuiden kaltaisia kohteita on järkevä vakuuttaa ainakin siksi ajaksi, kun ne ovat myrskyille alttiimmillaan.
– Ja kyllä niitä vakuutusvahinkoilmoituksia on tullut tehtyä tänäkin vuonna, Savijärvi jatkaa.
METSÄTALOUS ON mediassa suurennuslasin alla paitsi taloudellisen merkittävyytensä myös luontoarvojensa vuoksi. Savijärvi huomauttaa, että pienikin virhe näyttäytyy isona ja vaikuttaa koko toimialaan.
– Negatiivista uutisointia metsätaloudesta on hiukan liikaa. Metsäammattilaiset kokevat sen syyllistävänä ja vähän ahdistavanakin.
Metsäyhtiöissä ei kuitenkaan ole unohdettu luontoarvoja. Savijärven mukaan hänen edustamansa Metsä Group on alkanut vuosia sitten kiinnittämään huomiota siihen, että luontoarvoja otettaisiin enemmän huomioon:
– Jätetään enemmän suojavyöhykkeitä, säästöpuita ja tekopökkelöitä. Puukaupan yhteydessä metsänomistaja voi halutessaan valita hakkuumallin, jossa luontoarvoja otetaan enemmän huomioon. Olemme nimenomaan halunneet olla vapaaehtoisesti tekemässä näitä valintoja etukäteen, eikä vasta pakon edessä.
Metsänomistajat ovat ottaneet tarjotut mahdollisuudet hyvin vastaan.
– Metsänomistajien kanssa puhutaan paljon ilmastoasioista ja hiilen sidonnasta. He ovat hyviksiä siinä mielessä, että pitäessään metsät kasvukunnossa ne myös sitovat hiiltä paremmin, Lättilä muistuttaa.
Myös yhteiselo metsänomistajien ja metsästä muuten vain nauttivien kesken sujuu sopusoinnussa. Lättilän mukaan suuri kesäasukkaiden määrä mahdollistaisi kärkevänkin keskustelun, mutta Kuhmoisissa on ymmärtäväisiä ihmisiä.
– Kuhmoinen on metsäpitäjä ja metsistä on aina pidetty huolta. Ja on ne hoidetut metsät kivan näköisiäkin. Hakattu aukko on raju, mutta se kasvaa nopeasti. Joskus hakkuu voi tuoda yllättäviäkin hyötyjä – aurinko voi paistaa mökkitontille mukavammin, Lättilä sanoo.
LOPUKSI ASIANTUNTIJAT muistuttavat metsän säännöllisen hoitamisen tärkeydestä.
– Nyt ennen lumien tuloa kannattaisi kiertää taimikot, etenkin jos ne on vasta istutettu. Alkukesä oli lämmin ja satoi paljon, joten kaikki ei toivotutkin lajit ovat kasvaneet. Pitkä heinikko hukuttaa helposti kuusentaimet talveksi, Lantto kehottaa.
Savijärven mukaan alalla on pitkään puhuttanut se, että myös nuoria metsiä pitäisi hoitaa. Valtakunnasta löytyy paljon kymmenen vuotta vanhoja rästikohteita, joille ei ole raivaussahaa näytetty.
– Metsätilat ovat pirstoutuneet pieniksi, jolloin niistä ei saa säännöllistä tuloa ja hoitaminen ehkä vähän unohtuu.
Kuhmoisissa metsien hoitamattomuus on marginaalinen ongelma. Lättilä muistuttaa, että Kuhmoisissa metsä on omistajilleen merkittävä tulovirta, joten sitä hoidetaan pääsääntöisesti hyvin.
– Tietysti on aina varaa parantaakin, mutta suhtautuminen ja asenne metsien hoitoon on aina ollut hyvällä tolalla. Tämän olen nähnyt hieman yli 30 vuotta kestäneen työurani aikana Kuhmoisten metsissä.
Samoilla linjoilla on Lantto:
– Täällä hoidetaan ja hakataan metsiä hyvin. Ne eivät Kuhmoisista lopu, vaan kasvavat kesällä seitsemänä päivänä viikossa. Habitus vain muuttuu. Hakattu aukko tuntuu aluksi radikaalilta muutokselta, mutta nykyiset jalostustaimet kasvavat nopeasti. Kuusen kiertoaika on nykyisin 60–70 vuotta, kun ennen se oli 80–90 vuotta. Tehokkaalla hoidolla metsä kasva entistä paremmin.
