TEKSTI & KUVAT MIKKO SEES
EI TULE kesää, jos ei käy Päijänne-ajossa, sanoo tänä vuonna 70-vuotiaiden sarjassa kilpaileva kuhmoislainen Matti Korpela. Pitkän linjan enduroharrastaja on osallistunut legendaariseen Päijänteen ympäriajoon ensimmäistä kertaa jo vuonna 1990.
Hän on sijoittunut kuntoluokassa parhaimmillaan kolmanneksi vuonna 2016, ja vielä 2019 hän ajoi täyspitkän reitin. Ympäriajon pituus on vuosien varrella vaihdellut noin 700 kilometristä jopa 900 kilometriin, joten matkan varrelle mahtuu monta mutkaa. Maaliin pääsy ei ole itsestäänselvyys. Eräänä vuonna Korpela ehti hetken aikaa jopa johtaa kilpailua ennen kuin tekninen vika keskeytti matkanteon.
Tästä on hyvä mennä, kun pääsee suoraan saunan nurkalta.
Motivaatio hänellä on yhä kohdillaan. Ajo on jäänyt välistä “polviremontin takia” vuosina 1996 ja 2001 sekä tietenkin koronavuonna 2020, jolloin koko kilpailu jouduttiin perumaan. Muuten Korpela on aina ollut tuttu näky lähtöpaikalla. Lääkärikin kannusti muutamia vuosia sitten jatkamaan harrastusta pallolaajennuksen jälkeen.
TAVOITTEENA ON osallistua vielä ainakin ensi vuonna juhlakilpailuun, kun vuonna 1927 ensimmäistä kertaa järjestetty Päijänteen ympäriajo täyttää pyöreät sata vuotta. Kotijoukot kuulemma kieltävät aikeet osallistua jonakin päivänä 80-vuotiaiden sarjaan, eikä Korpela itsekään ole suunnitellut enää silloin ajavansa.
— Ei kerkiä enää tässä iässä palautua, jos ajaa joka päivä, Korpela toteaa. Hän ajelee kuitenkin viikoittain tunnin lenkkejä lähimaastossa, jotta ajorutiini pysyy yllä. Vielä riittää virtaa käynnistää pyörä ja pitää reitti ajokelpoisena. On ollut sellaisiakin talvia, että ajoreitin aukaisu on ollut melkoisen työn takana.
— Onhan tuolla Hassissakin pätkä, mutta ei tahdo viitsiä enää lähteä. Tästä on hyvä mennä, kun pääsee suoraan saunan nurkalta, hän sanoo ja viittilöi pihapiirin toiselle puolen. Arkiliikuntaa saa kotinurkilla koiran kanssa lenkkeillessä ja kotijumppaa tehdessä.
Myös polttopuiden teko on miehelle mieluista puuhaa. Vaimo Heljä Korpela naurahtaa, ettei Mattia ole siihen pahemmin tarvinnut kannustaa. Samalla hoituu kätevästi voimaharjoittelu. Jos ei miestä näy liiterissäkään, tietää, että pyörä on käynnistetty tai sitä rassataan.
LÄHELTÄ PADASJOEN Kasiniemeä kotoisin oleva Matti Korpela oli aina halunnut mopon, mutta hänen äitinsä ei siihen suostunut. Moottoripyörän hankinta oli selviö, jahka nuori mies pääsi omilleen. Nuori pariskunta muutti lopulta Heljän lapsuudenkotiin Puukkoisille vuonna 1988.
Korpela ajaa nykyisin vuosimallin 2016 kaksitahtisella Beta 250 -enduropyörällä. Hänellä on ollut aiemmin kymmenisen pyörää. 1990-luvun alussa alla oli Husqvarna 400, ja välissä on ollut Hondan ja muidenkin valmistajien enduropyöriä. Harrastukseen kuuluu myös pyörien huolto.
— Kun on työkalut ja kaikki, niin ihan mukavaa se remonttikin on. Siinä oppii aina lisää, kun vain tekee, hän päättää.
Lauantaina 14. maaliskuuta Korpela ajaa Trophy-luokan lyhyemmän päiväreitin Vääksyn hotelli Tallukasta Vesivehmaan kautta Heinolaan ja Sysmään, josta matka jatkuu Luhangan Tammijärvelle ja sieltä Päijänteen yli Saakoskelle. Haapajoelta ajetaan vielä Jämsän aukiolle. Matkaa kertyy noin 250 kilometriä.
— Kai siihen ajeluun on jo tottunut. Lumisina talvina ajo voi kuitenkin olla hankalaa, jos on märkää. Vuonna 1992 oli hurjin keli. Silloin kilpailun ratamestari Kauko Päiväkumpu totesi, että jokainen maaliin päässyt voi hyvällä syyllä kutsua itseään moottoripyöräilijäksi, Korpela kertoo.
Heljä Korpela lisää, että mies toi kilpailusta kotiin monta jätesäkillistä läpimärkiä vaatteita.
Paras on pitää mielessä, että periksi ei saa antaa.
Tämän vuoden kilpailuun lähtee hänen mukaansa kaksi kaveria vastaamaan huollosta. Huoltopaikkoja reitin varrella on viisi, mutta Trophy-luokassa ei taukoja muuten pidetä.
— Kyllä kilpailuun osallistujat sen homman osaavat. Turha on vinkkejä antaa, kilpailun veteraani toteaa.
Suurin osa Päijänteen ympäriajon osallistujista on Korpelalle entuudestaan tuttuja, poikkeuksena nuoremmat ajajat. Osallistujien keski-ikä on noussut vuosien saatossa, mutta aina on uusiakin tulokkaita.
— Kun joku nuorempi on joskus lähdössä kysellyt, miten kannattaa ajaa, olen sanonut, että anna mennä vain. Paras on pitää mielessä, että periksi ei saa antaa.
