PIENEN TYTTÄRENTYTTÄRENI Iisan myötä olen uudelleen alkanut seuraamaan enemmän luonnon ihmeitä eri vuodenaikoina. Talvella pakkanen piirsi erilaisia hienoja kuviota terassin laseihin ja osa niistä näytti ristiltä muistuttaen Luojasta. Keväällä kukkivat ensimmäiseksi leskenlehdet, sitten sini- ja valkovuokot.
Opettelemme Iisan kanssa kasvien nimiä ja tunnistamaan lintuja niiden laulun perusteella. Kurjet ovat jo saapuneet Koskelan pellolle huutamaan, sen varmempaa kevään merkkiä ei olekaan. Joutsenet töräyttävät torveaan yli lentäessään ja Pihlajajärveen laskeutuessaan. Luoto on taas herännyt eloon ja se näkyy ja kuuluu monin eri tavoin.
Kävimme eräänä iltana Iisan kanssa istumassa laiturilla ja katselimme salakoiden uintia sen läheisyydessä. Kaloja oli aivan pienen pieniä ja isompiakin, laskimme niitä yhdessä. Sammakkokin oli uimassa järven pohjassa.
Ajattelen itse, että miten Luoja onkaan antanut minulle pienen lapsenlapsen, joka kysymyksillään herättää huomaamaan Taivaan Isän ihmeet. Iisa on oma pieni Luojan ihmeeni, joka oppii uusia asioita päivittäin ja saa ihmetellä luonnon muuttumista vuodenaikojen mukaan.
Meistä jokainen on Luojan ihme ja sen vuoksi äärimäisen rakas Taivaan Isälle ja läheisilleen. Antamalla aikaa rakkaillemme osoitamme, että välitämme heistä ja että he ovat tärkeitä meille. Aika on sellaista, mitä ei voi ostaa. Se kuluu koko ajan muuttuen päiviksi, viikoiksi, kuukausiksi ja vuosiksi, eikä meistä kukaan voi sitä estää.
Oletko sinä miettinyt miten käytät tärkeimmän sinulle annetun lahjan, ajan? Menneelle emme voi mitään, joten siihen ei enää kannata käyttää aikaa murehtimalla, mitä on ollut tai tehnyt. Sama on huomisen kanssa. Kukaan meistä ei tiedä miten itse kunkin päivä tulee kulumaan. Näin ollen on parasta vain keskittyä tähän kuluvaan päivään ja sen hetkiin.
Erityisesti nyt kannattaa kulkea luonnossa ihmettelemässä ja ihailemassa Luojan luomakuntaa. Tahdon toivottaa sinulle hyvää kesää virren 462 sanoin: ”Soi kunniaksi Luojan, nyt virsi kiitoksen. Tuon kaiken hyvän tuojan ja suojan ainaisen. Hän, Isä, rakkahasti ain vaalii luotujaan, ja kaiken taitavasti Hän ohjaa tuolta taivaastaan.”
Lea Sinivaara
