Kolumni | Tilaajille

Kolumni: Lintubongarin kevätkiireet

Kirjoittaja on kuhmoislainen luontokuvaaja ja kirjailija, joka on...
Kirjoittaja on kuhmoislainen luontokuvaaja ja kirjailija, joka on asunut Enontekiöllä 30 vuotta.

KEVÄÄN TULLESSA maanviljelijät käynnistävät toukotyöt. Kalastajat työntävät veneensä vesille verkkojen kera. Omakotitaloasujat rapsuttavat pihamaita haravat viuhuen. Moni valmistautuu tekemään remppaa vuosien suunnittelun jälkeen. Jotkut saavat valmista aikaan. Osa siirtää hommat taas seuraavaan kevääseen. 

Entä mitä tekee lintubongari? Ei ainakaan mitään edellä mainituista tai jättää hommat suosiolla seuraavaan kevääseen ja mieluummin muiden tehtäväksi. Huhtikuun puolivälin ja juhannuksen välillä pitäisi saada bongattua kaikki mahdolliset lintulajit, joita saapuu siivet viuhuen etelän auringon alta. Samat kuviot toistuvat vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen. Luulisi, että linnun havaitseminen kerran elikseksi eli elämänpinnaksi riittäisi, mutta ei. Olen miettinyt, löytyisikö moiselle pakkosäheltämiselle lääketieteellistä diagnoosia. 

Lintubongarin tunnistaa liikenteessä siitä, että autolla ajo on tempoilevaa ja mutkittelevaa. Auto on saatettu pysäyttää mihin sattuu, ja yleensä osin ajoradalle. Usein järvien kohdalle, tai peltoaukeiden tuntumaan. Bongarin tunnistaa puoliksi tielle pystytetystä kaukoputkesta, joskin osa tähystelee ympäristöä pelkällä kiikarilla. 

Itse ehdin havainnoimaan aikoinaan Kuhmoisissa 142 lintulajia. Siellä en kerännyt vuodenpinnoja. Enontekiöllä olen havainnut 209 lajia ja kerään joka vuosi vuodenpinnat täältä ja monista muista kunnista ja alueilta. Kaipailin aikoinaan Kuhmoisiin lintutornia, mutta päättäjillä on ilmeisesti visio siitä, että Kuhmoisista pitää tulla ainoa lintutorniton kunta Suomessa. Huippubongareille lintutornit eivät ole välttämättömiä. Lintuja kun löytyy hyvin erilaisista paikoista. Kuhmoisten tunnetuin lintupaikka on Tehinkärki, mutta sinne ei lintutornia taideta kaivata. Linnuista mitään tietämättömät päättäjät saattavat joskus tehdä lintutorneja sellaisiin paikkoihin, joissa hirvikärpäset ovat lintuja huomattavasti yleisempiä. 

Itse suosin mieluummin ekobongausta eli lintujen havainnointia ilman moottorikäyttöistä ajoneuvoa. Toisinaan olen tehnyt pitkiäkin reissuja. Vuonna 2016 pyöräilin bongaamassa muun muassa mustanmerenlokin Kemijärveltä. Kiertelin muitakin Lapin kuntia ja Inarista tuli samalla matkalla bongattua sinipyrstö ekoelikseksi. Poljin kahdessa viikossa noin 1500 kilometriä. Ei ole mikään ihme, että kotihommat ovat jääneet tekemättä tai siirtyneet seuraavaan kevääseen. 

Lintuharrastus on hyvä harrastus, mutta riippuvuuksiin taipuvaisia suosittelen puuhastelemaan kotipihalla lintujen talviruokinnan kanssa. Pihahommat ja muut kotityöt tulevat silloin varmimmin tehdyiksi. Kotipihaharrastaja ei vaaranna liikenteessä omaa tai toisten henkeä. Autoilusta voi nauttia ilman, että kaiken aikaa tähyilisi ympäröivään maastoon, taivaalle tai vesistöjen suuntaan. Kun linnut eivät ole pelkkiä numeroita tilastoissa, niiden näkemisestä voi nauttia enemmän. Kunpa itsekin ymmärtäisin asian! Jospa jo ensi keväänä?

Timo J. Leppänen

KategoriatKolumniTilaajille

Kommentoi

Nimi ja sähköpostiosoite tulee vain toimituksen käyttöön. Lähettämällä kommentin, olet lukenut ja hyväksynyt tietosuojaselosteen.