TEKSTI & KUVAT KATJA SIRVIÖ
MATTILAN TALON piha täyttyy tiistai-iltaisin autoista. Osa saapuu paikalle kävellen. Pirtissä jokainen etsii paikkansa, ei penkeiltä, sohvilta tai pöydän äärestä, vaan lattialta. Pötköttämään pitäisi mahtua, ja ympärillä tulisi olla tilaa liikkua. Alkamassa on viikoittainen joogatunti.
– Tämä oli Tian (Leino) ja Railin (Simola) idea, ja hauska idea olikin. En olisi ikinä voinut uskoa, että te kaikki olette täällä. Se on liikuttavan ihanaa, Mattilan talon emäntä Päivi Grönqvist sanoo ja jatkaa sitten:
– Jos olisin järjestänyt Lahden kodissani joogan, olisinko saanut sinne 15:tä vierasta ihmistä? En.
Leinon ohjaaman puolentoista tunnin joogan jälkeen kokoonnutaan Mattilan pitkän pirttipöydän ääreen. Joulu on jo mennyt, mutta Grönqvist on löytänyt Kipparista glögiä. Korvapuustit ovat Eero Ikosen leipomia.
Tarkoituksena on puhua Harmoisten – Kuhmoisten kylistä ensimmäisen – yhteishengestä.
KYLÄKIRJA, JONKA nimeen edellisessäkin lauseessa viitataan, on yksi syy siihen, miksi Päivi ja Matti Grönqvist ovat omien sanojensa mukaan ”ihan liekeissä” Harmoisista.
– Kirja oli kymmenen vuotta luettavissa meidän mökin vessassa, ja ruokapöydässä tentimme perheenjäseniä kirjasta. Olemme olleet ihmeissämme siitä, miten tällainen pieni Harmoisten kylä on voinut olla niin merkittävä, ja miten upeita taloja ja tapahtumia voi liittyä tähän pieneen kylään, Päivi Grönqvist kertoo.
Grönqvistit päätyivät Harmoisiin Päijänteen vuoksi. Ensimmäisen mökin he ostivat vuonna 2015 Harmoistenlahdesta Mattilan taloa he päätyivät isännöimään pari vuotta sitten erikoisen sattuman kautta.
– Olimme menossa Sirpalle ja Allulle (Räsänen) katsomaan puutarhaa. Pihaan ei saanut autoa, joten jätimme sen tähän tien varteen. Aitan seinässä oli ruskealle aaltopahville kirjoitettu lappu, jossa luki ”myytävänä”. Sanoin Matille, että käydään ensin katsomassa ne ruusut ja tullaan sitten takaisin, Päivi Grönqvist muistelee.
Vasta palattuaan Grönqvistit ymmärsivät, että myytävänä ei ole pelkkä aitta vaan koko Mattilan tila. Edellisillan pohdinnat siitä, mitä tekemistä eläkepäiville keksisi, olivat siltä istumalta ratkaistu. Tilan ostopäätöstä vahvisti Seppo Unnaslahden vetämä kiertokävely hautausmaalla. Aiheena olivat Virmailan suvun haudat.
– Olen Virmailan sukua äitini kautta. Perheelläni on ollut mökki Virmailan saaressa, mutta sieltä oli ehdoton kielto purjehtia Harmoisten lahteen, sillä siellä on iso vaara kolauttaa uppotukkeihin, Päivi Grönqvist muistelee.
GRÖNQVISTIT OLIVAT jo saaneet maistiaisen harmoislaisesta yhteishengestä, mutta parempaa oli luvassa. Mattilan talon entiset omistajat järjestivät elokuussa 2024 itselleen läksiäiset ja uusille tulokkaille tervetuliaisjuhlat.
– Tapasimme kerralla yli 50 kyläläistä. Se oli ihan käsittämättömän hauskaa. Kun teimme täällä remonttia, niin yksi jos toinen piipahti kylässä. Viime kesänä saimme oikeasti huomata, kuinka elävä kylä tämä onkaan: On vietetty avoimia puutarhoja, iltamia ja hirviseuran juhlia. Sitten aloitettiin tämä jooga, Grönqvistit muistelevat.
He ovat päässeet tutustumaan myös yhteen Harmoisissa yhä vahvasti elävään perinteeseen – nimipäiväkahvitteluihin. Nimipäiviä on Harmoisissa vietetty aina. Tommin päiviä vietettiin muutama päivä ennen joulua ja Eevan päiville Hiukkolansaareen lähdettiin anivarhain aamulla, vaikka ne sattuvat jouluaatolle. Vieläkin kyläläiset kokoontuvat nimipäiville, eikä juhlintaan tarvita aina edes itse sankaria. Tiettävästi ainakin Simolan Ossin pihalla on nimipäiviä lettujen merkeissä vietetty siitä huolimatta, että juhlakalu itse on ollut reissussa.
Toinen kylälle tyypillinen tapa on puhua paikoista talojen nimillä.
– Siinä on riittänyt opettelemista, Harmoisiin 18 vuotta sitten miehensä ja neljän pojan kanssa muuttanut Anne Kaunistoinen toteaa ja jatkaa sitten:
– Silloin oli kylällä tapahtumaa kauheasti. Aluksi ajattelin, että miten kunto kestää sen kaiken, mutta onneksi on vähän vanhennuttu.
KUTEN MUISSAKIN kylissä niin Harmoisissakin vilkkaimmat vuodet ovat toistaiseksi takana päin. Toiminnan keskipisteenä on ollut Kylätien varressa seisova nuorisoseurantalo, jonka ainutlaatuisuudesta puhutaan jutussa tuonnempana.
– Siellä seurantalolla on tanssittu purpuria koko 1900-luvun ajan, muistelee Raili Simola.
Purpuri on länsisuomalainen häiden seremoniatanssi. Pukuina käytetään maalaisväestön yli sata vuotta sitten käyttämiä juhlapukuja, ja tanssijoille on osoitettu erilaisia rooleja, kuten hääpari, hääparin vanhemmat tai vieraat arvojärjestyksessä.
Harmoisissa purpuria on tanssittu viimeksi, kun Kauppilan isäntä täytti pyöreitä. Purpuriasuissa kyläläiset nähtiin, kesän 2024 Kiepsaus-kulkueessa.
– Kun nuorisoseura täytti 70 vuotta, Nikulan Paula opetti heidän pirtissään lapsia tanhuamaan. Itsekin olen ollut tanhuamassa, Sarianna Hanski muistelee.
Vuosikymmeniä sitten kylällä kokoontuivat myös erilaiset seurat.
– Oli maatalousnaiset, maamiesseura, ompeluseura. Oli tupailtoja ja vuoden mittaan kokoonnuttiin tietyissä taloissa. Esimerkiksi Vilppulassa oli aina tapaninpäivän tanssit. Yhteisöllisyyttä on ollut, eikä täältä lähdetty kirkonkylälle juhliin, Ossi Simola muistelee.
Ensi vuonna nuorisoseura täyttää 120 vuotta. Kenties purpuria pyörähdellään seurantalolla jälleen.
Eero Ikonen muistelee, kuinka talolle piti remontin yhteydessä saada kyltti, jossa kerrotaan, kuinka monta ihmistä siellä saa olla. Silloinen rakennustarkastaja, Pasanen nimeltään, laski ja mittaili ja totesi, että nykyisten poistumistiemääräyksien mukaan ei yhtään. Poistumistiet ovat liian kapeita ja kynnykset korkeita.
– Naulakossa oli numeroituja koukkuja 250 kappaletta. Pasanen tulkitsi perustellusti määräyksiä ottaen huomioon rakennuksen iän ja sai talon suurimmaksi henkilömääräksi 180, mikä näkyy seinällä olevassa taulussa. Mutta rakennustarkastajakin piti taloa ainutlaatuisena, Ikonen sanoo.
– Sitä on hyvin vähän pilattu remonteilla ja puunauksella. Isän nimikirjaimet löytyvät sieltä yhä kaiverrettuna, ja varmaan aika monen muunkin, Sarianna Hanski kertoo.
TÄNÄ PÄIVÄNÄ yksi Harmoisten kylää elävöittävä tekijä on Rosellin puukkopaja, jonka maine yllättää toisinaan itse kyläläisetkin.
– En tiennyt puukkopajasta mitään, mutta ulkomaalaiset vieraani ovat olleet hämmästyneitä. ”Herranjumala, onko täällä Roselli?”, Tia Leino toteaa.
Rosellille etsiviä ulkomaalaisia on kylällä nähty usein. Eero Ikonen muistelee antaneensa ajo-ohjeita ainakin neljällä eri kielellä. Sarianna Hanski kertoo, kuinka hänen kummitätinsä oli hypännyt moottoripyörän selkään opastamaan kuskia puukkopajalle.
Lapsiperheitä kylällä asuu vähän, mutta vapaa-ajanasukkaiden myötä pikkujalkoja vilistää Kylätiellä usein.
– He tulevat tänne, kurkkivat ikkunoista ja leikkivät piilosta. Ja ihan joka kerta käy niin, että kaikkia lapsia ei löydetä, vaikka he saavat käyttää äänimerkkiä. Se on ison talon iloja, Päivi Grönqvist kertoo.
Jäätelöauto kokoaa kyläläiset joka kolmas perjantai. Virallisena muistuttajana toimii Räsäsen Allu, joka ilmoittaa kyläläisille myös taivaalla loimuavista revontulista.
GRÖNQVISTIT ANTAVAT harmoislaisille täydet pisteet uusien tulokkaiden kotouttamisesta. Niin myös Pirkko Oksanen, joka muutti Harmoisiin vuonna 2024.
– Toki olen tuntenut ihmisiä jo ennestään, sillä isä asui täällä. Tänne on ollut helppo tulla, mutta paljon on itsestäkin kiinni. Syli on oltava auki, Oksanen sanoo.
Tai jos ei syli, niin ovet ainakin. Sirpa ja Allu Räsänen ostivat Pikku-Visalan vuonna 2016 ja ovat kutsuneet ihmisiä usein kylään avoimien puutarhojen päivänä heinäkuussa.
– Mattilan väen kautta tutustuimme koko kylään. Kaikki olivat tosi ystävällisiä, ja vuodesta 2021 lähtien olemme olleet vakituisia asukkaita, Sirpa Räsänen kertoo.
