PÄÄSIÄISEN TAPAHTUMIEN jälkeen katseemme kääntyy Hyvään Paimeneen. Tulevan sunnuntain evankeliumissa (Joh. 21:15–19) Jeesus kohtaa Pietarin, ja kysyy kolme kertaa: “Simon, Johanneksen poika, rakastatko sinä minua?” Kysymys osuu syvälle, sillä Pietari oli pääsiäisen edellä kieltänyt Jeesuksen kolmesti. Pietari oli sen jälkeen saanut uskoa epäuskonsa ja Jeesuksen kieltämisenkin anteeksi ja palata opetuslasten joukkoon – lammaslaumaan, josta hän oli paennut pelon hetkellä.
Jeesuksen ei lähestynyt Pietaria ankarasti, vaan parantavalla rakkaudella. Jokainen kysymys on lempeä vastaus Pietarin epäonnistumisiin, ja jokaisesta vastauksesta kasvaa uusi alku ja tehtävä. Jeesus antaa Pietarille tehtävän: “Ruoki minun karitsoitani… kaitse minun lampaitani.” Tehtävä ei synny Pietarin vahvuudesta, vaan siitä, että hän on itse saanut kokea anteeksiantamuksen ja palauttavan armon. Ruokkiminen on armoevankeliumin saarnaamista, sanomaa siitä, että kaikki pahat teot, synnit saa uskoa anteeksi Jeesuksen nimessä ja hänen sovintoveressään. Kaitseminen on opettamista siitä, mikä on Raamatun ja Pyhän Hengen mukainen Jumalan tahto elämässämme.
Kun Jeesus nousi taivaaseen, Pietarille ja muille opetuslapsille jäi Hyvän Paimenen työ jatkettavaksi. Heidät kutsuttiin pitämään huolta laumasta, jonka keskelle he itsekin ovat saaneet tulla vajavuuksineen. Joka on itse nostettu, voi sydämeensä lahjana saadun Pyhän Hengen voimalla nostaa ja kantaa toisia. Sama kutsu kuuluu meillekin. Jeesus ei kysy täydellisyyttä, vaan armon vastaanottavaa rakkautta. Hän rakentaa uudelleen kaiken rikki menneen – ja antaa tehtävän myös kelpaamattoman tuntoisille. Hänen äänensä johdattaa meidätkin kulkemaan Hyvän Paimenen hoidossa ja kutsuu meitä olemaan armon, anteeksiantamuksen ja huolenpidon välittäjiä.
Tuomas Taipale
