– TOIVO ON tekoja, sanoo Suomen entinen pääministeri.
– Minä annan teille tulevaisuuden ja toivon, sanoo Jumala.
Elämme aikaa, jolloin, katsommepa minne tahansa, maailma näyttää ahdistavalta: sotia, luonnonkatastrofeja, köyhyyttä, sairautta. Joka kautta tulee avunpyyntöjä hyväntekeväisyyteen, ja voisin helposti puhelinta näpyttelemällä avustaa lukemattomia hyviä kohteita.
En kuitenkaan pysty auttamaan kaikkia, ja tulee toivoton olo. Mietin, mitä Jeesus tekisi tässä tilanteessa? Masentuisiko hän, vai näkisikö toivon pilkahduksia.
Varmasti näkisi, koska hän ymmärsi Jumalan kaikkivaltiuden. Jeesus kohtasi ihmisiä suurina joukkoina, mutta useimmiten yhden kerrallaan. Hän kohtasi samarialaisen naisen kaivolla, rikkaan nuorukaisen, lapsensa kuolemaa pelkäävän isän, vihatun veronkerääjän, köyhän lesken… Mikä on sinun suosikkikohtasi?
Hän näki jokaisen sydämen kaipuun ja ongelmat, näki jokaisen yksilönä, osasi kysyä oikean kysymyksen. Hän ei piitannut ihmisten mielipiteistä, vaan osoitti, että Jumalalle jokainen on arvokas ja tärkeä. Hän kertoi usein aika suorapuheisestikin -mutta armollisesti – mitä tehdä.
Jumala haluaa, että kaikki pelastuvat. Mitä jos jollekulle kukaan ei ole koskaan kertonut Jeesuksen sovitustyöstä?
Jumala on antanut meille tärkeän tehtävän: me voimme olla ”Kristuksen tuoksu ja hänen kirjeensä, jonka kirjoittamisen hän uskoi meille”, niin kuin toisessa korinttolaiskirjeessä sanotaan. Voimme toimia Jeesuksen pikkuveljinä ja -sisarina, ”vaeltaa Jumalan ennalta valmistamissa hyvissä teoissa”. Hän antaa meille oikeat sanat. Me voimme kysyä yksinkertaisesti, mitä toiselle kuuluu ja kuunnella. Puhelinsoitto, kirje, hymy tai halaus voi kertoa: sinä olet tärkeä.
”Katso minä seison ovella ja kolkutan”, sanoo Jeesus tänäänkin. Jokaisen on avattava ovi itse saadakseen pelastuksen lahjan, mutta voimme seistä lähimmäisen rinnalla rohkaisemassa.
Ulla Lahtinen
