Ken uskoo satuihin ja satuolentoihin, voi saada niistä hyvän mielen. Älä lue tarinaa, jos olet huonolla tuulella tai kunnanjohtaja.
Joulupukin muori huokaisi syvään ja katsoi kaappikelloa. Se oli melkein minuutin enemmän kuin edellisellä vilkaisulla. Huokaisu oli, jos mahdollista, edellistä syvempi. Huoli hiipi muorin normaalisti nauravaisille kasvoille. Jouluaatto oli taas hetkeä lähempänä. Normaalisti se olisi iloinen asia, mutta nyt kaikki oli toisin.
Petteri-poro oli kadonnut. Hänen mukanaan reki, joka oli varattu Kuhmoisiin meneville lahjoille. Lahjoja tosin ei vielä oltu tehty, sillä myös joulupukki oli kadonnut.
Pukki oli sanonut lähtevänsä etsimään Petteriä, mutta olikin heti alkumatkasta jäänyt pizzalle Wonkamieheen. Pysähdys venähti useamman viikon putkeksi, sillä pukki ei voi vastustaa pizzaa.
Sittemmin pukki oli tavattu tomaattikastiketta ja sulanutta parmesania parrassaan Nesteen parlamentissa. Pukki oli aikansa kuunnellut turinointia maakaupoista ja sähkön hinnasta, mutta oli sitten suunnannut välipalapizzalle Pankille. Niin ainakin parlamentin jäsen Ilkka kertoi. Sen jälkeen pukista ei ollut havaintoja.
Kunnallisen hätätilan vuoksi kunnanvaltuusto päätti yksimielisesti ja runsaskätisesti luvata Petterin ja pukin löytäjälle neljänkymmenen euron palkkion, puolet kunnan ensi vuoden budjetista. Olihan asia nyt tärkeämpi kuin mikään ikinä.
Jouluaaton aamuna hyvää tarkoittava kunnanjohtaja naamioi yhden Kirjonurmen poneista poroksi ja ajoi joulupukiksi pukeutuneena Kotimuseosta lainaamallaan reellä Kuhmolan eteen. Rekeen hän oli lahjoitusmielessä paketoinut tuulimyllyjen osia nätteihin kääröihin. Kunnanjohtaja oli varma, että kuntalaiset olisivat innoissaan. Ihan kaikki torille tulleet eivät ymmärtäneet mitä jättimäisillä lavoilla ja valtavilla generaattoreilla kuuluisi tehdä. Jokunen toiveikas kuitenkin lähti niitä raahaamaan Karimetsään.
– Mitähän metsäneläimetkin siitä tykkäävät, tuumi yksi epäilijä.
Pian teräväkatseiset Korpisudet äkkäsivät kunnanjohtajan hämäysyrityksen ja paljastivat Väinö-ponin sarvipäähineen alta. Kunnanjohtaja yritti lähteä Lipettiin, mutta Lipettiin pääsi bussilla vain joskus tiistaisin ja perjantaisin, eikä aattona ollenkaan, joten hän lähti juosten Käpälämäkeen. Punainen takki lepatti tuulessa ja irtoparta liehui lenksulla kiinni enää toisessa korvassa.
Torilla vallitsi hämmennys. Puikkopiiriläiset neuloivat pikaisesti kasan hienoja villasäärystimiä ja jakoivat ne lämmikkeiksi joulunviettäjille. Ihmiset pujottivat säärystimiä kylmettyneisiin jalkoihinsa.
Juuri silloin Koskelan tyhjästä hallista kuului äänekäs korahdus. Nopeimmat ehtivät halliin ennen kuin pitkä röyhtäisy halkaisi ilmatilan. Pukki löydettiin hallista selviytymässä ylensyönnistään. Hän hoiperteli torille, jonne oli vähitellen kerääntynyt koko väkiluku, 2099 henkeä, plus muutama talvehtiva kesäasukas, joulumuori mukaan lukien.
Aattoilta oli pimentynyt, jouluvalot tuikkivat ja suuret valkoiset hiutaleet alkoivat leijailla taivaalta.
Väen keskuudessa alkoi kuulua kuiskuttelua.
Petterin nähtiin jolkottelevan huolettoman näköisenä Toritien suunnalta vetäen tyhjän näköistä rekeä perässään.
– Missä oikein olet ollut, sinä senkin punanenäinen poropetturi? Kyseli punanenäinen joulupukki yrittäen näyttää toruvalta. Hänen silmistään kuitenkin loisti jälleennäkemisen onni ja riemu.
– Maailma on täynnä turhaa materiaa. Roskaa kertyy koko ajan hirveät määrät. Maapallo ei enää kestä sitä. Lähdin etsimään aineettomia lahjoja metsistä. Kyselin eläintovereiltani, minkälaisia asioita he arvostavat. Löysin valtavan määrän lahjoja, jotka tuottavat sydäntä lämmittävää iloa, ja ne ovat kaikki mukanani.
Petteri ryhtyi joulupukin kanssa jakamaan lahjoja kuntalaisille.
Kirsti sai ison paketin, jossa oli iloa ja onnea. Karin paketti sisälsi ison kasan rakkautta. Juhan ja Minnan paketeissa oli ystävyyttä ja mukavaa tunnelmaa. Tuula sai lahjaksi hyviä kohtaamisia ja Viljo kivoja hetkiä. Paketeissa oli myös kauneutta, läheisyyttä, kävelyretkiä luonnossa, hiljaisuutta, rauhaa ja monia muita ihania asioita. Jokaiselle riitti jotakin arvokasta.
Kun ihmiset ihastelevat lahjojaan, alkoivat Pelimannit soittaa joulun kauneimpia joululauluja Kuhmolan parvekkeella.
Ihmiset alkoivat tanssia sakenevassa lumipyryssä musiikin tahtiin. Juhlamieli oli ylimmillään.
– Paras joulu ikinä, hihkuivat ihmiset yhteen ääneen.
Joulusatu on julkaistu vuoden 2024 joululehdessä. 20-sivuisen lehden voi ostaa Lehtiluukusta.
