TEKSTI & KUVAT KATJA SIRVIÖ
Kuhmoisten katukuvassa, ja myös ojitetun turvemaan reunassa, saattoi alkuviikosta nähdä kansainvälisiä vieraita. Itä-Suomen yliopistossa metsätieteitä opiskeleva Eljas Liehu oli tuonut kotikonnuilleen virolaisia opiskelijatovereita.
– Meidän ainejärjestömme on Joensuun Metsäylioppilaat ry, ja teemme tällaista yhteistyötä virolaisten metsäylioppilaiden kanssa. Vuorovuosina me menemme käymään heidän vieraana ja nyt on taas se vuosi, kun he tulivat meidän vieraaksi, Liehu kertoo.
Kahden päivän piipahdus Kuhmoisissa oli vain osa yhdessä vietettyä viikkoa. Tiistai-iltapäivästä matka jatkui Joensuuhun, jossa edessä oli vierailu Kolilla sekä John Deeren metsäkonetehtaalla sekä 12 tunnin opiskelijahiihtotapahtuma.
Viikon reissuun kuului siis olennaisena osana naapurimaan metsätalouteen ja -kulttuuriin tutustuminen.
– Täällä me olemme käyneet Sarilla syömässä, kävimme Padasjoella hakkuutyömaalla, kun isällä (Petri Liehu) on siellä juuri hakkuutyömaa menossa. Yötä olimme Lehdesmäessä, saunoimme, istuimme kodassa, paistoimme makkaraa ja tutustuimme toisiimme. Aamulla kävimme omilla katsomassa ojitettua turvemaata ja sitten tulimme tänne Linnavuoreen, Liehu kertoo.
Vaikka välimatka on pieni, eroavat Suomen ja Viron metsät toisistaan huomattavasti.
– Virolaisessa metsässä on enemmän monimuotoisuutta, lajeja on enemmän. Maasto on tasaisempaa, kallioperä syvemmällä ja sen päällä on enemmän multaista pehmeää maata, kertoo Karl Piksar.
Virolaisessa metsässä voi nähdä muun muassa tammia ja vaahteroita, jotka Suomessa koristavat lähinnä rakennettua ympäristöä.
Hetken keskenään juteltuaan Liehu, Piksar sekä Brigite Miil tulivat siihen tulokseen, että opiskeltavat asiat ovat naapurimaissa hyvin samantapaiset. Parin päivän visiitti onkin osoittanut, että erot syntyvät muissa kuin metsäalaan liittyvissä asioissa.
– Talvi on täällä lempeämpi ja kivempi. Virossa se on hyytävä, Miil kuvaa.
– Eikä Virossa ole samanlaista grillimakkaraa kuin täällä, kuittaa Piksar.
