Kello on keskiviikkona yhdentoista paikkeilla. Kirjaston lukupöydässä kiertävät sanomalehdet. Niiden ääressä keskustellaan ja tarinoidaan. Puhetta tulee niin päivän polttavista kuin vanhoista ja arkisistakin asioista. Paikalla ovat tällä kertaa ainakin Kari, Pena, Sakari, Veikko, Ere ja Unto.
Monet heistä tuntevat toisensa pitkien aikojen päästä. Jotkut ovat olleet samassa koulussakin.
– Se on aika lailla vakituista väkeä kun käy kesäaikana.
– Ei täällä yleensä ole näin paljon porukkaa yhtäaikaa.
– Täytyy kioski perustaa tänne kohta, he jutustelevat.
Joku miehistä on käynyt eläkeläisten sokkotreffeillä Tampereella.
– Vanhassa vara parempi.
Kuuluu naureskelua.
Lisätään vielä siihen että tässä iässä on tarjolla keräilyeriä.
Lehtiä tullaan lukemaan kirjastoon kerran, monta kertaa viikossa tai melkein joka päivä. On vakiokävijöitä ja ohikulkijoita.
– Vieläkö se oli se Reinikaisen firma mikä oli tossa noin, kysyy ohikulkumatkalla kirjastoon poikennut toispaikkakuntalainen. Hän saa turista toisten joukossa siinä missä muutkin.
Todetaan, ettei firmaa ole ollut enää pitkään aikaan ja puhe kääntyy Meltexin muoviputkiin ja siihen, miten niitä ei suuruuden takia mene vientiin. Sitten käsitellään rallit, ravit ja tuulivoima. Viimeisen omistuspohjasta ei oikein tiedetä.
– Jotakin veroparatiisipohjaista siinä firmassa on.
Kuka julkkis meinasi Sahanrannan terassila tiputtaa pupillit ohikulkijoiden päästä? Ja miten määräytyvät lapsen perintötekijät? Juttu on kokonaisuudessaan luettavissa viikon 32 Kuhmoisten Sanomista. Lehtiluukusta voit ostaa irtonumeron tai tilata lehden vuosikerran.
