TEKSTI KATJA SIRVIÖ
Kuhmoisten kunnanhallituksen edellinen puheenjohtaja Kari Paajanen sekä nykyinen puheenjohtaja Pekka Pitkäranta tunnistavat ongelmat, joista joukko kunnan entisiä ja nykyisiä työntekijöitä syyttää kunnanjohtaja Valtteri Väyrystä.
– Keskusteluita käytiin minunkin kaudellani. Oli kehityskeskusteluita eri osapuolten kanssa yhdessä ja erikseen. Pyrittiin miettimään keinoja siihen, miten töitä pitäisi jakaa ja hommia hoitaa, Paajanen sanoi.
Paajasen puheenjohtajakausi päättyi kunnallisvaaleihin tämän vuoden keväällä. Hänen ja eri tahojen välisissä keskusteluissa on käyty läpi Väyrysen tapaa delegoida töitään ja johtaa alaisiaan.
– Me olemme käyneet kovaakin kahdenkeskistä keskustelua siitä, mitä hän alaisiltaan odottaa. Olemme puhuneet perehdyttämisestä ja siitä, miten hän haluaa alaistensa perehtyvän tehtäviinsä, Paajanen kertoo.
Paajanen myöntää, että myös puheet asiaosaamisen puutteesta nousivat esiin muun henkilöstön kanssa keskustellessa.
– Totta kai kestää aikansa, että hommiin pääsee sisään. Nyt aikaa on kuitenkin kulunut sen verran, että jos halua olisi, niin sinne sisään olisi hyvinkin jo päästy, hän toteaa.
Pitkäranta oli viime kaudella kunnanhallituksen varajäsen, eikä näin ollen ollut mukana hallituksen sisäisissä keskusteluissa. Hänelläkin on kuitenkin kokemusta keskusteluista kunnanjohtajan kanssa. Pitkärannan mukaan käydyt keskustelut eivät vielä ole tuottaneet haluttua lopputulosta.
– Kun olemme vaihtaneet sanoja eriävistä mielipiteistä, niin kyllähän Väyrysen reaktiot ovat olleet sellaisia, mitä niiden ei olettaisi olevan. Empatiataso näissä tilanteissa muita kohtaan on ollut melko pientä.
Pitkärannan mukaan Väyrynen muistaa mainita olevansa ihmisläheinen ja kommunikoiva johtaja, mutta se ei näy, eikä ainakaan välity toiselle osapuolelle asti. Kommunikaation puute vaikeuttaa myös delegoitujen tehtävien vastaanottamista.
– Hän jakaa tehtäviä aika vähin sanoin. Kaikki näkevät, että joku asia pitäisi saada tehtyä, mutta miten lopputulokseen päästään – siinä kommunikointi ei toimi, Pitkäranta sanoo.
Kommunikaatiota tarvittaisiin Pitkärannan mukaan myös perehdytystilanteissa. Etenkin, kun henkilöstövaihdokset ovat toistuvasti tapahtuneet niin, että edellinen henkilö ei ole seuraavaa perehdyttämässä.
– Jostain pitää löytyä vastuu henkilöstön sisäänajoon. Siihenkin vastataan vähintäänkin erilaisin kommunikaatiotavoin.
Pitkäranta sanoo paheksuvansa julkista foorumia, jossa keskustelua Väyrysen johtamistavoista parhaillaan käydään, mutta myöntää, että ”joskus vastaan tulee tilanteita, joissa on pakko sytyttää sota”.
– Sota on tilanne, jossa kaikki osapuolet häviävät, Pitkäranta tarkentaa.
– Asiaa ei voi millään tavalla ohittaa enää, julkisuus on antanut sille aivan uudenlaisen paineen. Kaikesta huolimatta haluaisin käydä Väyrystä koskevan kehityskeskustelun täysin paineettomassa tilassa, hän sanoo.
Paajanen ja Pitkäranta vannovat molemmat keskustelun nimeen ja painottavat sitä, että siinä on kuultava kaikkia osapuolia.
– Mikä on kenenkin ykkösprioriteetti, mitkä ovat ne muutokset, joilla työilmapiiri pääsee eheytymään ja minkälaisilla kompromisseilla päästään eteen päin? Henkilöstöasiat ovat pienessä organisaatiossa aina tietynlaisia kompromisseja. Vielä ei ole kukaan esittänyt selkeitä tavoitteita ja ratkaisuja, joilla päästäisiin etenemään, Pitkäranta sanoo.
Kunnanjohtajan erottamista kumpikaan ei näe vääjämättömänä vaihtoehtona.
– Henkilöstöongelmien korjaamiseen henkilöstövaihdosten kautta liittyy isoja riskejä. Jos henkilöstöstä yksi vaihdetaan, niin muun organisaation pitää antaa uudelle mahdollisuus, eikä olla nauliintunut aikaisempaan ongelmaan. Korjausprosessin pitää koskea koko henkilöstöä, mukaan lukien vaihtuva henkilö. Se on erittäin tärkeää kaikkien tulevaisuuden kannalta, Pitkäranta sanoo.
