Kirjassaan ”Punatakkinen tyttö” puolanjuutalainen Roma Ligocka kertoo lapsuudestaan natsivallan aikana. Hän säästyi joutumasta keskitysleirille, mutta pelon sävyttämä lapsuus vaurioitti tunne-elämää pysyvästi.
Aikuisena Roma toimi teatterissa lavastajana. Kerran hän totesi: ”Minulle elämä on vain kenraaliharjoitus, varsinainen esitys alkaa vasta myöhemmin.”
Roma ei ollut kristitty mutta tuli tietämättään ilmaisseeksi kristinuskoon oleellisesti kuuluvan sanoman: tämä elämä ei ole ainoa eikä edes se varsinainen, se on vasta edessäpäin.
Ajallisen elämän lähtökohdat eivät kaikilla ole yhtä hyvät, emmekä ole yksin oman onnemme seppiä. Teemme myös vääriä valintoja ja virheitä, joiden vaikutus tuntuu usein läpi elämän. Mutta Raamatun ydin on todellinen ilosanoma: Jumala on valmistanut mahdollisuuden kerran aloittaa täysin puhtaalta pöydältä ja jättää lopullisesti taakse kaikki menneisyyden kolhut ja puutteet.
Siksi Jumala lähetti Jeesuksen maailmaan kärsimään ja vaipumaan kuoleman kuiluihin asti, mutta myös nousemaan sieltä, jotta mekin saisimme nousta uuden elämän aamuun, siihen varsinaiseen ja verrattomasti parempaan.
Lisäbonusta on se, että Jumalan anteeksiantamuksella on korjaavaa vaikutusta jo tässä kenraaliharjoituksessa. Kompastunut voi Hänen avullaan nousta ja jatkaa matkaa, vaikka polviin jäisikin ruhjeita ja eteenpäin pääsisi vain ontuen.
Tämä harjoituselämä on silti tärkeä ja vastuullinen. Sen aikana on tarkoitus oppia, miksi yhteys Jumalaan ja hänen tahtonsa etsiminen on ihmiselle ensiarvoisen tärkeää. Paljossa on varaa epäonnistuakin. Tärkeintä on se valinta, josta Raamattu sanoo: ”Jolla Jumalan Poika on, sillä on elämä.”
Anita Ojala
Kirjoittaja on eläkkeellä oleva luokanopettaja ja kuhmoislainen vuodesta 1976.
