TEKSTI & KUVAT ARJA MÄKELÄ
ORKESTERISSA SOITTAMISEEN liittyy muutakin kuin musiikki. Sosiaalisuus ja yhdessä soittamisen hauskuus ja ilo kuuluvat ainakin Kuhmoisten Pelimannien tapaan harjoitella ja musisoida. Ohjaaja Juha Saarinen luotsaa letkeästi soittajajoukkoaan.
Joulukonserttiharjoitukset orkesteri polkaisi käyntiin lokakuussa. Tuolloin alkoivat sekä pelimannit että heidät soittimensa virittäytyä joulutunnelmaan.
Marketeissa saa kuulla joululauluja kyllästymiseen asti. Mutta kun niitä pääsee itse soittamaan, etenkin yhdessä toisten kanssa, saattavat ne muuttua merkityksellisemmiksi.
– Jouluun pääsee virittäytymään ihan toisella tavalla. Soittaessa pääsee pikkuhiljaa joulutunnelmaan, sanoo tänä syksynä orkesterin riveihin istahtanut Hanne Alanko.
Hän halusi palauttaa harmonikan soittotaitonsa tauon jälkeen.
Pelimanneissa kitaraa soittava Reetta Unnaslahti on niin ikään solahtanut Pelimannien joukkoon kuin manteli joulupuuroon.
– Tuntuu siltä kuin olisin soittanut jo tosi pitkään täällä, vaikka olen ollut mukana vasta vuoden. Pääsin heti mukaan, ja olen viihtynyt hyvin, Unnaslahti miettii.
Pelimanni-iältään vanhin on huilisti. Pitkän linjan muusikko Heikki Åkerlind on kunnostautunut yli kolmenkymmenen vuoden pestillä Pelimanneissa. Hänen mielestään aika on mennyt nopeasti.
– Vastahan minä tulin, hän vitsailee.
PELIMANNIT POHTIVAT yhdessä, mikä on kaikista jouluisin joululaulu. Varpunen jouluaamuna saa yleistä kannatusta orkesterin keskuudessa.
– Tosi vaikeaa nostaa mitään joululaulua ylitse muiden. On niin paljon hyviä, tuumii Kimmo Malin basson varresta.
– Sylvian joululaulu on komea kappale. Siinä saa ihan kunnolla soittaa, Unnaslahti sanoo.
Muut Pelimannit ovat samaa mieltä. Kulkuset kulkuset -laulu taas kulkee yksimielisesti parhaiten harjoitusten ollessa puolivälissä.
– Minulle tulee myös mieleen Vesa-Matti Loirin joululevy. Siinä on monta hyvää laulua. Mielestäni kaikista jouluisin biisi on Sydämeni joulun teen Loirin tulkitsemana. Vaikka en ole niinkään jouluihminen, löytää joululauluista aina jotain kivaa, kun niitä kuuntelee, miettii Unnaslahti.
Pelimannien puheenjohtajalla Päivä Malinilla on muisto hauskasta C-kasetista.
– Tykkäsin lapsena Mikko Alatalon joulukasetista. Siellä olivat vähän erilaiset joululaulut, kuten esimerkiksi Uusperhe korvatunturin sai sekaisin, Joulupukin syntymäpäivät ja Hakkeri-pekan joulu.
Kuuntelin sitä aina, se oli ihan paras, hän sanoo.
Åkerlind nostaa tärkeänä esiin lapsuutensa lempilaulun.
– Joulupukki, joulupukki -laulua lauloin aina pikkupoikana, sanoo Åkerlind.
Vastahan minä tulin.
Heikki Åkerlind
HARJOITUSTEN PUOLIVÄLISSÄ Pelimannit juovat kahvit. Pullavastuu on kiertävä.
Kahvitauolla heitellään letkauksia, joille kaikki repeävät nauramaan. Näyttää ja kuulostaa siltä, että jokaisella tässä orkesterissa on aidosti hauskaa. Mukana ollaan yhdessäolon ja yhdessä soittamisen riemusta.
Vitsejä lentelee soittamisen välissä, ja joskus myös niiden aikana.
Mukavaa näyttää tosiaan olevan. Melkein tekisi mieli kaivaa vanha viulu kaapin kätköistä, kiristää jousi, verrytellä sormet, ja mennä mukaan soittoharjoituksiin.
