TEKSTI MIKKO SEES
KEVÄT ON muuttolintujen aikaa. Kuhmoisissa voi jo nyt havainnoida paitsi paikallista peruslajistoa myös muualta kohti pohjoista lentäviä lintulajeja. Lintuharrastus laajenee nopeasti lajien tuntomerkeistä lintuääniin.
Siivekkäiden edesottamuksia seuraa innokas harrastajien joukko. Yksi heistä on kuhmoislainen Pekka Nuuttila, joka kuvaa itseään ”introvertiksi mehtäläiseksi”. Luontokartoittajan erikoisammattitutkinnon suorittanut mies on muutenkin kiinnostunut luonnosta. Kun lintujen konsertti kesällä hiljenee, hän suuntaa katseensa kasvien maailmaan.
– Nyt ovat äänessä punarinta, mustarastas, kulorastas ja punakylkirastas, hän kertoo.
Lintujen kevätmuutto on vasta aluillaan. Metsissä ja järvillä on silti jo paljon elämää. Illan hämärtyessä voi nähdä ja kuulla lehtokurpan soidinlentoa, hiirihaukat vartioivat reviireitään, ja teeret pulputtavat soitimella.
Lintujen soidinmenot yltyvät kevään edetessä. Liikkeellä kannattaa olla yleensä kukonlaulun aikaan, jolloin useimmat linnut ovat äänessä. Lintuja voi kuitenkin nähdä ja kuulla keväällä melkein milloin vain.
Vuoden paras aika lintujen havainnoinnille on vasta edessä, sillä komein laulukonsertti ajoittuu toukokuun loppupuolelta kesäkuun alkuun. Lintukevät huipentuu valoisien öiden yölaulajiin. Niistä tunnetuimpia ovat satakieli, lehtokurppa, kehrääjä ja kerttuset. Alkukesä on mainiota aikaa lähteä omatoimiselle tai opastetulle yölaulajaretkelle.
PEKKA NUUTTILA toteaa, että hänelle kaikki lintuäänet variksesta satakieleen ovat mieluisia. Taidokkaimmiksi laulajiksi hän nimeää luhtakerttusen ja viitakerttusen, joiden monipolviset, mielikuvitukselliset luritukset yllättävät ja ihastuttavat.
– Kannattaa kulkea silmät ja korvat auki ja ottaa ulkoillessa kuulokkeet pois korvilta. Yksi hyvä reitti on maastopyöräreitti paloasemalta Piupaumäen kautta Rovioskorvelle ja sieltä Leppäsenkorven tietä ja Louhelantietä takaisin kirkolle. Paloaseman luona pensaikossa voi kuulla lehtokertun, mustapääkertun, punavarpusen ja kenties jopa kultarinnan. Piupaumäellä on Saukontassun väen tuomia pönttöjä runsaasti, ja niissä yleensä myös asukkaat, Nuuttila opastaa.
Hän antaa tälle reitille myös muutamia täsmävinkkejä. Kirkonkylän lähistöllä Piupaumäen hevoslaitumen reunalla on käenpiian pönttö, ja siitä eteenpäin voi polun varrella kuulla ainakin metsäkirvisen. Rovioskorven pellon rehevässä reunametsässä lajisto on monipuolinen ja omanlaisensa, ja Louhelantiellä voi kuulla peukaloisen ja mustapääkertun.
Kokonniemessä hän neuvoo kuuntelemaan ruovikosta kantautuvaa ruokokerttusen ja pajusirkun laulua. Vastiaisenlahti on hänen mukaansa ruskosuohaukan saalistusaluetta. Päijänne on karu, kirkasvetinen ja syvä, joten useampia vesilintulajeja kannattaa lähteä etsimään pienemmiltä järviltä.
Kirkonkyläläisten suosiman Asilammen lenkin varrella kannattaa Nuuttilan mukaan pysähtyä Asilammen ja Ala-Karkjärven väliseen puronotkelmaan, jossa voi kuulla punavarpusen ja lehtokertun. Edempänä kuusikossa saattaa laulaa pikkusieppo. Kerttusten ääniä kuulee Velisjärventien varren pensaikoista.
Harrastajien tekemiin lintuhavaintoihin voi tutustua tarkemmin BirdLifen ylläpitämässä Tiira.fi-palvelussa. Sieltä löytyvät havainnointiajankohdat ja -paikat, joiden perusteella voi lähteä retkelle bongaamaan Kuhmoisten lintulajeja.
Pekka Nuuttilan vinkkejä aloitteleville lintuharrastajille
– Kannattaa kulkea silmät ja korvat avoimina ja hakeutua erilaisille elinympäristöille luontoa havainnoimaan. Pitää olla kärsivällinen ja opetella pala kerrallaan.
– Kunnollisella kiikarilla pärjää pitkälle. Monet käyttävät näppärän kokoista 8×42 kattoprismakiikaria, jossa suurennus on kahdeksankertainen ja etulinssin koko 42 mm. Jos kiikarissa on hyvä lähitarkennus (noin kaksi metriä), voi sitä käyttää myös perhosten ja hyönteisten havainnointiin.
– Kaukoputkea ei välttämättä Kuhmoisten metsäisessä maastossa tarvitse. Se on tarpeen vain suurilla peltoaukeilla ja suuremmilla vesialueilla.
– Osta hyvä lintukirja, josta on helppo lajikuvauksen ja kuvien avulla tunnistaa havaintoja. Esimerkiksi Lars Svenssonin Otavan Lintuopas on harrastajien kestosuosikki.
– Lintujen kuvauksessa Nuuttila käyttää ns. digiscoping-menetelmää, jossa puhelin tai kamera liitetään adapterilla kaukoputkeen. Menetelmä sallii kuvauksen kauempaa lintuja häiritsemättä. Äkkitilanteisiin se ei kuitenkaan sovellu.
– Aloittelevasta lintuharrastajasta saattaa tuntua siltä, ettei kaikkia visertäjiä opi koskaan. Laululinnut on silti melko helppo oppia erottamaan toisistaan. Lintujen lauluääniä voi opetella tallenteilta ja verkkosivuilta. Suoraviivaisin keino on hakeutua kokeneen lintuharrastajan matkaan luontoretkelle. Kun saman linnun näkee ja saman äänen kuulee monta kertaa, alkavat palaset loksahtaa kohdalleen.
Artikkelia muokattu 14.4. klo 12.45. Vaihdettu keskenään sekoittuneiden kuvatekstien paikkaa.
