TEKSTI & KUVAT KATJA SIRVIÖ
AIVAN KUIN Kuhmoisten yhtenäiskoulussa olisi syksyllä tiedetty, minkälaiseen kohuun tämä(kin) kouluvuosi tulee Suvivirren osalta päättymään. Kouluvuoden teemana oli kulttuurinen moninaisuus rikkautena. Rehtori Juha Nupponen kertoi puheessaan, kuinka yhtenäiskoululla on kymmenen oppilasta tai opiskelijaa, joiden äidinkieli on muu kuin suomi. Yksi sellainen löytyy opettajienkin joukosta.
– Meidän koulussamme on ihmisiä, joilla on erilaisia kulttuuritaustoja. Ne voivat liittyä esimerkiksi uskontoon, arvoihin, juhliin, ruokakulttuuriin tai pukeutumiseen. Valtaosa oppilaistamme kuuluu evankelis-luterilaiseen kirkkoon, mutta on myös sellaisia, jotka kuuluvat ortodoksiseen tai roomalais-katolilaiseen kirkkoon sekä heitä, jotka eivät kuuluu mihinkään uskontokuntaan. On saamelaisia sekä romaneja, Nupponen kertoi.
Rehtori muistutti, kuinka kaikki tarjolla oleva moninaisuus on hyvä nähdä rikkautena sekä mahdollisuutena oppia toinen toiseltaan. Yhteiselo vaatii vuorovaikutusta, suvaitsevaisuutta sekä ymmärrystä siitä, että erilaiset ihmiset voivat toimia yhdessä.
Sekä alakoulun että yläkoulun ja lukion juhlissa laulettiin yhteislauluna Suvivirsi.
PERINTEIDEN MUKAAN yläkoulun ja lukion kevätjuhlassa kunniavieraiden paikalla istuivat riemuylioppilaat eli he, jotka olivat päässeet ylioppilaiksi 50 vuotta sitten. Riemuylioppilaiden tervehdyksen toi Heikki Kotila, joka kiitteli näkemäänsä tervettä yhteisöllisyyttä.
– Ei meidän aikaan ollut Wilmaa tai mitään sen tyyppisiä. Pyrimme ennemminkin salaamaan asioita kuin kertomaan niistä avoimesti. Se koski myös vanhempia, Kotila totesi.
Ajan vitsauksista Kotila nosti esiin tekoälyn, ja muistutti, kuinka se on matematiikassa lyömätön laskutehonsa vuoksi, mutta ei korvaa kielellisiä taitoja
– Kieli on viestinnän, ajattelun ja argumentoinnin väline. Siitä kannattaa pitää huolta. Tekoäly ei voi koskaan syrjäyttää sitä, miten te kielen avulla toimitte työyhteisössä, Kotila totesi.
Lopuksi hän muistutti, kuinka tämän päivän ylioppilaiden haasteet ovat erilaisia kuin puoli vuosisataa sitten lakin päähänsä painaneilla.
– Mutta tänään nähdyn perusteella te selätätte ne haasteet kyllä.
TOTUTTUUN TAPAAN sekä alakoulun että yläkoulun ja lukion juhlissa nähtiin lukuisia oppilaiden esityksiä sekä kuultiin juhlapuheita. Puheissa muisteltiin kuluneita koulutaipaleita, kehuttiin ja kiitettiin sekä luokkatovereita että opettajia ja annettiin ohjeita tuleville sukupolville.
Yhdeksännen luokan puheen pitäneet Viivi Saarinen ja Minnea Lehtonen pahoittelivat luokanvalvojalleen Vesa Lahtiselle sitä, että eivät ehkä olleet helpoin luokka eikä matikkakaan juuri kiinnostanut. Onneksi toisinaan höpöttelylle ja lautapeleillekin löytyi aikaa
Tuoreiden ylioppilaiden puheessa Reetta Unnaslahti, Emma Sahla sekä Saku Käyrä muistelivat tekemiään reissuja, etenkin sitä viimeistä, jonka jäljiltä palanutta ihoa rapsuteltiin pitkään vielä kotiinpaluun jälkeen.
– Meille muualta tulleille paikalliset tavat tulivat pian tutuiksi. Aikaa on kulutettu uimalassa istuen ja kylällä erilaisilla ajoneuvoilla liikkuen. Aika on mennyt kuin siivillä, joskus on liidetty korkealla, toisinaan räpiköity maan pinnassa, Käyrä totesi.
