TEKSTI & KUVAT SANNA KANTOLA
PÄIJÄLÄN TUKKILAISTUVAN pihaan kurvatessa justeerisahan kilkutus kuuluu selvästi. Uittomiehen marssi soi ulkoilmassa reippaaseen tahtiin. Pihassa on käynnissä Tukkilaistuvan metsätyö- ja uittonäyttelyn avajaiset.
Ulos kerääntyneelle yleisölle soittaa Pirkka-Hämeen Jätkäperinne ry:n orkesteri, jossa musisoivat myös tupaan sijoitetun kokoelman kerääjät, veljekset Olli ja Risto Lehto.

Tukkilaistuvan näyttelyn taustalla on pitkä kehitystyö. Vuonna 2015 Päijälässä käynnistettiin kymmenen vuotta kestänyt Elinvoimainen Päijälä –kehittämishanke, jonka tavoitteena oli turvata kylän elinkelpoisuus tulevaisuudessa. Mukana olivat kaikki kylän yhdistykset.
PIHASSA SIIRRYTÄÄN juhlapuheisiin. Ensimmäisenä on vuorossa kylä- ja yhdistysaktiivi Hannu Lahtinen. Lahtinen muistaa hyvin kehittämishankkeen eri vaiheet.
– Kymmenvuotisen matkan varrella on ollut useita hankkeita, joista ehkä merkittävin on ollut tämä, alun perin monipalvelukeskuksen toteuttamisena tunnettu hanke. Emme tosin suunnitelmaa tehdessämme tienneet, millainen kyseisestä keskuksesta tulisi, emmekä sitä, että sen oleelliseksi sieluksi muodostuisi Olli ja Risto Lehdon merkittävä elämäntyö – metsä- ja uittotyöhön liittyvä laaja esine-, kirjallisuus- ja muistelmakokoelma, Lahtinen taustoittaa tapahtumia puheessaan.

LEHDON VELJEKSET olivat jo pitkään kantaneet huolta keräämänsä ja lahjoituksina saamansa tukkilaiskokoelman tulevaisuudesta. Noin neljä vuotta sitten päijäläläinen Jouko Ikonen ehdotti ratkaisuksi, että kokoelma sijoitettaisiin kylän yhdistysten omistamaan entiseen kyläkauppaan.
Ikosen ideasta kehittyi sopimus kokoelman luovuttamisesta sekä yhdistysten sitoutumisesta sen säilyttämiseen ja esillepanoon. Tukkilaistuvan näyttelyn siemen oli kylvetty, vaikka hanke tässä vaiheessa kulkikin nimellä Metsätyö- ja uittoperinteen säilyttäminen Päijälässä.
Kokoelman saattamiseen näyttelykuntoon tarvittiin vielä Lauri Onali, Tampereen yliopiston historian tutkinto-ohjelmasta valmistunut nuori filosofian maisteri.

ONALI ESITTELEE näyttelysalissa avajaisyleisölle suurta tv-näyttöä. Näytön ruudulta voi tunnistaa Olli Lehdon tukkilaisryhmän.
– Tämä on kuvattu vuonna 1996 Päijälän jätkäperinnetapahtumassa. Itse olin silloin palosammuttimen kokoinen ja tukkilaishommista täysin tietämätön, Onali naurahtaa.
Vuosi sitten toukokuussa Onali pääsi tutustumaan tukkilaisperinteeseen.
– Tulin Tukkilaistuvan eli entisen kyläkaupan vintille asumaan. Kannoin juomavettä kylän lähteestä, ja koska suihkua tai saunaa ei ollut, kävin peseytymässä koskessa.
Elinolosuhteet olivat siis lähes savottamaiset. Vaikka moderneja mukavuuksia ei tuvalla ollut, Onali viihtyi hyvin.

Kokoelman esineistön siirtäminen, puhdistaminen ja luettelointi käynnistyivät kesäkuussa 2025. Vuoden kuluessa Onali luetteloi reilut 900 esinettä Tampereen historiallisten museoiden Siiri-tietojärjestelmään.
– Ehdottomasti arvokkain asia koko prosessissa oli se, että sain olla tekemisissä Lehdon veljesten eli ensikäden lähteiden kanssa. Toivon, että vanhetessani näen vielä selvemmin, miten merkittävä tämä tehtävä oli sekä minulle että Päijälälle.
Seuraavaksi odottaa työ Kouvolassa, Verlan tehdasmuseossa.
– Tulin Päijälään vuodeksi työkeikalle kuin tukkijätkä, ja nyt jatkan matkaani muualle, Onali huokaa haikeana.

SUOMESSA ON muitakin metsätyö- ja uittomuseoita. Päijälän näyttelystä ainutlaatuisen tekee se, esineistö kokonaisuutena on kuulunut Lehdon veljeksille.
Olli Lehdon keräilijäinnon ansiosta Tukkilaistuvalla on nyt laajasti esillä erilaisia tukkilaisten työvälineitä sekä heidän elämäänsä ja elämäntapaansa esittelevää esineistöä.
– Isän ja vaarin työkalut olivat kokoelman alku. Lisäksi tuli lahjoituksia. Rahaakin on palanut esineistöä hankittaessa, mutta se ei ole tärkeää. Tärkeintä on, että materiaali on nyt saatu turvaan ja asianmukaiseen säilytykseen, Lehto sanoo.
Risto Lehto liittyy keskusteluun.
– Olemme suunnitelleet näyttelyä nimenomaan niille, jotka eivät ole nähneet tai kokeneet tukkilaisaikaa. Täällä voi tutustua siihen, miten kirveellä ja sahalla on hankittu leipää.
Veljekset toteavat yhteen ääneen odottavansa kävijöitä.
– Pohdimme myös sitä, miten näyttelyä pidetään auki. Kahdeksalle viikolle tarvittaisiin näyttelyvalvojia. Kolmelle viikolle on jo löytynyt vapaaehtoisia
Yhteistyö Onalin kanssa sujui hyvin.
– Olemme tyytyväisiä työn tulokseen. Tavaraa on puimaladollinen luetteloituna, mutta sitä riittää kyllä vielä Ollilla omalla mökillään ja taloyhtiön askarteluhuoneessakin säilytyksessä. Esimerkiksi jätkäkamppeita löytyy 20 hengelle, Risto Lehto paljastaa.







