TEKSTI & KUVAT SANNA KANTOLA
KUHMOISLAINEN 15-VUOTIAS Veera Heikkilä suoritti Jämsänjokilaakson musiikkiopiston pianon laajan oppimäärän viidessä vuodessa. Tavallisesti opintoihin kuluu kuudesta kahdeksaan vuotta. Veeran etenemistä vauhdittivat tavoitteellinen harjoittelu ja vahva motivaatio.
Musiikki-instrumentin valitseminen oli Heikkilälle helppoa.
– Kotona oli jo piano, parkourharrastus oli loppunut ja halusin jonkin uuden harrastuksen, Veera kuvaa.
Urheilu vaihtui pianoon alakoulun viidennen luokan lopussa.
– Aikaisemmin kävin pikkuveljeni kanssa muskarissa, sen jälkeen siirryin musiikkiopistoon.

OPISTOSSA VEERAA opetti Leena Pahkala-Ahonen. Opettajan ja oppilaan yhteistyö osoittautui poikkeuksellisen toimivaksi.
– Olemme molemmat tarkkoja, hiomme kappaleita täydellisyyteen. Mottomme voisi olla ”Mikään ei ole valmista, ennen kuin se on täydellistä”, Veera kuvaa työskentelysuhdetta opettajan kanssa.
Pahkala-Ahosen mukaan opintojen nopea eteneminen johtui Veeran luonteenominaisuuksista.
– Veera on erittäin sitkeä. Ihailen tätä ominaisuutta ja myös sitä päämäärätietoisuutta, jolla hän tarttuu musiikkiteoksiin, Pahkala-Ahonen sanoo.
– Kun Veera aloitti musiikkiopiston piano-opinnot, totesin jo varhain, että ensimmäisen vuoden opintomateriaali voitaisiin jättää väliin.
Veeran aiempi musiikkitausta antoi hänelle valmiudet siirtyä suoraan toisen vuoden opintoihin. Sen jälkeen ripeä tahti harjoittelussa ja opinnoissa pysyi yllä koko opiston ajan.
– Veera on yksi nopeimmin edistyneistä opiskelijoista, joita olen kohdannut opettajan urallani. Hän suoritti päättötodistusta varten syventävät opinnotkin poikkeuksellisen nopeasti yhdessä vuodessa. Suoritukseen kuului myös sävellystyö kokoonpanolle, jossa soittavat oboe, alttoviulu ja piano, Pahkala-Ahonen kertoo.
Nuoren pianistin opinnot huipentuivat keväällä päätöskonserttiin seurakuntakodin täydessä Maria-salissa. Ohjelmaan oli valittu Bachin, Beethovenin, Brahmsin, Schubertin ja suomalaisen säveltäjän Heino Kasken teoksia.
Veeran piano-opinnot olivat kamarimusiikkipainotteiset, mikä tarkoittaa säestämisen harjoittelua ja yhteisesityksiä solistien kanssa. Päätöskonsertissa kuultiin kaksi huilistin kanssa esitettyä teosta sekä yksi lauluesitys, jossa solistina oli Kimmo Malin.
– Leena ehdotti konserttiin muun muassa Brahmsin Der Gang zum Liebchen -sävellystä, joka oli jo solistille tuttu. Brahms on säveltäjäsuosikkini, eikä kappale ollut nuotillisesti erityisen haastava. Sen harjoittelu vaati vain muutaman soittokerran viikossa. Kasken Yö meren rannalla -kappaletta, jonka myös soitin konsertissa, täytyi harjoitella useampi tunti joka päivä, Veera muistelee valmistautumista konserttiin.

MUSIIKIN HARJOITTELUN ohessa Veera suoritti yläkoulun lähes kympin keskiarvolla.
– Maantiedosta sain yhdeksikön, kaikki muut aineet olivat kymppejä.
Yläkoulun jälkeinen polku on selvä, se vie lukioon.
– Koulunkäynti on ykkösjuttu. Kouluaineista yhteiskuntaoppi kiinnostaa minua ja lukion jälkeen voisin lähteä opiskelemaan valtio-oppia tai oikeustiedettä. Alakoulussa tein, mitä opettaja käski. Yläkoulu haastoi jo enemmän. Heräsi ymmärrys siitä, että täytyy tehdä töitä.
Kun syksy koittaa, Veera aikoo keskittyä lukio-opintoihin.
– Nyt päätöskonsertin jälkeen aion jättää musiikin entistä enemmän vapaa-ajan harrastukseksi.







